From the mind of Christopher

Kolme viisasta miestä ja operaatio "tervetuloa kotiin".

2012-02-01T10:44:00.000-08:00

Tapahtuipa nyt niin, että tarinoidemme uljaan sankarmiehen vannottu arkkivihollinen Poppa-Makko oli lueskellut aikansa ratoksi raamattua, ja huomannut siellä muiden säkeiden välissä häntä koskettaneen lauseen: "Pidä ystäväsi lähellä, mutta viholliset lähempänä".
Tästä lauseesta ajatusta rikkaampana, Poppa-Makko päätti ottaa yhteyttä minuun.

Makko virkkoi minulle intoa piukeana, että yhteinen ystävämme Jarkko (Poppa-Jakka), oli lähtenyt Ameriikanmaalle pienimuotoiselle viihdyke / työmatkalle.
Kuuleman mukaan Jarkko oli lentänyt samalla lentokoneella mm. 50-centin kanssa, sekä Las Vegasiin saavuttuaan putsannut pokeripoydän.
Ymmärrettävästi tämä harmitti Makkoa.
Tämä Markoa kohtaan tehty vääryys piti kostaa.

Kukapas muu sopisi auttamaan kostossa yhtähyvin kuin vannoutunut arkkivihollisesi?

Muutaman tovin mietimme, että mitä kivaa me keksisimme järjestääksemme Jarkolle sen mitä hän totisesti ansaitsi.

Saapui perjantai 27.1 herran vuonna 2012.
Meillä ei vieläkään ollut suunnitelmaa!
Tai noh, sen verran olimme saaneet järkeiltyä, että kun kerran Jarkko on toisella puolella maailmaa, menemme ja järjestämme hänen asuntoaan hieman uusiksi.

Menimme illan hämärtyessä paikalliseen ruokaravintolaan (taivaan tosi että ruokaravintola tällä kertaa! RRROAST!!) puimaan salakavalaakin kavalempaa ja kamalempaa juontamme.
Päätimme kuitenkin kutsua mukaan lisävoimia operaatioon, koska emmehän me voi toistemme niskaan syytä sälyttää.
Kyllä.
Tarvitsimme syntipukin! (No ei oikeesti).
Mietimme kuumeisesti kenet pyydämme operaatioon mukaan, ja mieleemme muistuikin henkilö joka hankki silkkaa piruuttaan ja ilkeyttään eräälle tunnetulle laulajalle parin tuhannen euron moposkootterin, kun tämä kyseinen laulaja menetti korttinsa nimismiehelle (nimiä ei mainita, mutta S.Hintsanen tai Sami.H).
Eikä kyseistä skootteria voitu viedä normaalisti ystävän pihaan vaan koko ilkeyden maksimoimiseksi skootterin luovutusta varten järjestettiin kokonainen gaala!
Sellaisesta miehestä on kysymys.
Tämä pirullisuuden ruumillista kulkee nimellä Lülü (henkillölisyyden salaamiseksi käytämme koodinimiä).
Mutta se Lülün luonteesta. Itse asiaan takaisin.

Makko oli jossain vaiheessa iltaa saanut mieleensä, että mikä olisi sen mukavempaa kuin rakentaa Jarkon makuuhuoneesta sarjamurhamaailmasta tutun Dexterin killroom.

"Loistava idea!", huudahdimme ja päätimme yksissä tuumin lähteä toteuttamaan suunnitelmaamme.

Astuimme Lülün puhuvaan Range Roveriin (oikeasti se auto puhuu. Se ei vaan koskaan ymmärrä mitään), ja suuntasimme kohti nekalaa jossa tiesimme sijaitsevan ruokakaupan, sekä erään rauta-alan liikkeen.

Tässä vaiheessa pohjustettakoon, että ystävämme Jarkko (a.k.a The Victim) sekä hänen puolisonsa, syö varsin terveellisesti eikä pidä roskaruoasta laisinkaan...

K-Marketiin saapuessamme meillä oli mielessä että täytämme hänen jääkaapin euron juustoilla joita piti ostaa 20kpl.
Melko lame.

Kauppaa ympäri marssiessamme saavuimme einesruokaosastolle, josta Marko bongasi nuo niiiiiiiin herkulliset hampurilaiset.
Marko katsoi ja hintaa ja tuli tulokseen että kyseiset roskaleivät maksavat vain 49cnt kappale.
"OSTA NE KAIKKI!" parahdimme silmät kiiluen ja aloimme lappamaan hampurilaisia koriin maailman suurimman naurun saattelemana.

Mukaan koriin otimme luontaisesti myös lihapiirakoita ja hodareita.
Kyytipojaksi vielä muutama iso purkki majoneesia, sekä reilusti punaista maitoa millä nuo ihanaiset ruoat voi sitten huuhtoa alas.

Seuraavaksi matkamme päätyi K-Rautaan, mistä oli tarkoituksena hankkia hieman suojamuovia, punaisia lamppuja sekä muutama puukko ja muu ihmisen satuttamiseen soveltuva työväline.
Kierroksemme päätteeksi jouduimme toteamaan että kyseisessä kaupassa ei ollut punaisia hehkulamppuja.
Päätimme siis tehdä ne itse spraymaalilla.

Aivan loppumetreillä havahduimme Lülün onnesta soikeaan kiljumiseen.
"VOIMAPIHDIT! VOIMAPIHDIT! KATTOKAA NY!! NE PAINAA JOKU KOLME KILOA JA MAKSAA VAIN 15€!! MUN ON PAKKO OSTAA NE".

Selvä se. Sopivathan ne tulevaan sisustukseen kuin nyrkki päähän.

Suuntasimme täysin varustautuneena kohti tulevien uhrien kotia (valitettavasti joudumme toteamaan, että alkuperäisen uhrin lisäksi, kärsiä sai myös hänen puolisonsa. Pahoittelut tästä Anni:) ).

Jarkon paremman puolen sisko kun nyt vain sattui sopivasti olemaan siivoamassa kyseistä asuntoan, niin pääsimme melko vaivattomasti sisälle.

Aloitimme seuraavan operaation vaiheen tyhjentämällä jääkaapista kaiken vähänkin terveellisen.
Byebye vihannekset yms herkut ja kaikki missä oli pienikin viittaus sanoihin "rasvaton", "kevyt", tai muu vastaava.
Tottakai vielä veistä haavassa kääntääksemme, kaljat ja skumpat oli juotava.

Aloitimme jääkaappiin ruokien asentamisen, ja huomasimme että siistin ulkoasun saaminen oli yllättävän vaikeaa.
Apuun otettiin siis rulla teippiä. Toteutuksemme jatkui.
Huomasimme myös jossain vaiheessa, että mukaamme oli vahingossa tullu yksi purkillinen vähärasvaista majoneesia. Roskakoriin välittömästi.

"Asiakaspalvelussa on tärkeintä hymy, ja se että asiakas tulee varmasti tyytyväiseksi", Lülü hymyilee ja asentaa jääkaappia esittelykuntoon.

Tässä vaiheessa oli operaation suorittamiseen kulunut jo useampi tunti, joten tulimme päätökseen alkaa tehtävämme pääosion valmistelun.
Jääkaappi oli mielestämme valmis.

Jääkaapissa teksti "Welcome home! P.S: Kaikki terveellinen oli pilaantunutta. Terv, Wild-Willie".

Mukaamme olimme siis ottaneet yli 50m2 tapetointiin tarkoitettua suojamuovia, tuorekelmua yli 500m, tekoverta, teippiä, puukkoja, mattoveitsen, voimapihdit, spraymaalia, ja muuta pientä tarpeellista tilpehööriä, kuten varsin seksikäs kuva henkilöstä jonka katoamisen lavastaminen kuului suunnitelmaamme.
Hän on nimeltään Wild-Willie.

Ensitöiksemme päätimme aloittaa isoimmasta urakasta, ja kääriä koko parisänky usealla kerroksella tuorekelmua.
Tämä vaati oikeasti kolmen ihmisen ponnistelun ja sängyn alla pyörimisen.

"Tärkeintä asiakaspalvelussa on huolellisuus", tokaisee Lülü ja saa idean kääriä kaiken elmukelmuun.

Seuraavana vuorossa ruumiin ääriviivojen rajaus, jotta asunnon omistajille ei jää varmasti epäselväksi, että siellä on nyt jotain traagista sattunut. Voi voi voi voi voi.

Mielemme jo paloi halusta päästä sotkemaan seiniä tekoverellä, joten oli tullut aika muovittaa koko huone.

"Asiakaspalvelussa on tärkeintä siisteys ja hygieenisyys", Lülü tokaisee vakavana ja pistää hihat heilumaan!

IT`S MOTHERF*CKING BLOOD TIME!

Täytyy sen verran paljastaa, että tämä oli koko suorituksen ehdottomasti hauskin vaihe.
Lapset tykkäävät sormiväreistä ja sotkemisesta.

Tarkoituksenamme oli siis ottaa Jarkkoon ja Anniin yhteys ennen kuin he istuutuvat lentokoneeseen, ja ilmoittaa heille että Wild-Willie on kadonnut.
Tämä yhdistettyna jet-lagiin, sekä raskaaseen matkustamiseen, olisi varmasti saanut arvon pariskunnan huolesta soikeaksi.
Toiveenamme oli aiheuttaa niin suuri pelkotila ja huoli, että he oikeasti luulisivat Wild-Willielle sattuneen jotain asunnossaan.

Sen takia kirjoitimme kysymyksen sängylle.

Wild-Williestä teetetty mahtavaakin mahtavempi, seksiä tihkuva taulu.
Tämän olisin ottanut kotiini mikäli olisi annettu. Kaikkihan tuollaisen eteiseensä tarvitsevat.
Tai tässä tapauksessa makuuhuoneeseen.

Operaatiomme oli valmis.

Tässä vaiheessa emme pystyneet enään huutonaurultamme jatkamaan.
Poistuimme viiden minuutin välein kyseisestä makuuhuoneesta vain avataksemme oven uudelleen ja uudelleen koska tämä sai joka ikinen kerta täydellisen naurunremakan ratkeamaan.

Koko vision toteuttamiseen vaadittiin liki 100€ rahaa, kokonainen perjantai-ilta (selvinpäin!), 3 viisasta miestä, apuri sisäpiiristä, rutkasti ideointia ja vaivaa, sopivat uhrit, kamera, ja paljon pilkettä silmäkulmassa. Suosittelen vahvasti piristämään ystävienne elämää samantyylisillä ratkaisuilla.
Yleensä kaverien hermot sen kestävät, ja takataskussa on jälleen runsaasti hyvää mieltä, hymyä, ja aivan loistava tarina.
Pääuhrin reaktio koko asiaan oli se, että hän lupasi kaljat tarjota koko työryhmälle.

Jos ystäväpiirissänne on samantyylisiä henkilöitä, niin suosittelen pistämään ovet takalukkoon.

Christopher, Marko & Lyly 1 - VIHDOINKIN joku muu 0.

Oranssin vivahteinen räjähdys.

2012-01-21T11:33:00.000-08:00

Noniin taas arvon ystävät ja tuntemattomat.

Hetkihän siinä meni kunnes taas karma puuttui peliin ja antoi isän kädellä satikutia.
Tai noh, onhan tuossa tullut kebabeilla temmellettyä ja muuta pientä.
Kaipa olen ollut tapani mukaan laiskalla päällä.

Tällainen pienimuotoinen insidenssi sattui tarinoidemme sankarille tässä talvipäivän iloksi.

Sanonta "ahneella on paskainen loppu", kutakuinkin pitää paikkansa tässä kertomuksessa.

Mieleni oli jo hetken aikaa kuumeisesti halajannut noita kirpeänsuloisia hedelmiä joita me jotkut kutsumme myös nimellä mandariini.

Tämän mielihaluni saatelemana ostin kuin ostinkin muutaman kappaleen luojamme meille suoneita kipakoita appelsiinin sukulaisia.

Jos en aivoituksiltani täysin väärin muista, niin ostin 3 kappaletta kyseisiä hedelmiä, ja kuin vauhkoontunut porsas ahmin niistä kaksi.
Revin kuoret irti kuin lapsi jouluna kääreet lahjoista ja tungin siivu siivulta mandariinia ahnaisiin kitusiini.

Kuitenkin jouduin toteamaan, että kaksi kappaletta oli minulle tarpeeksi tyydyttämään sairaalloisen mielihaluni.

Nopeat ja vikkelät teistä tässä vaiheessa ovat jo laskeneet, että "jos Christopherilla on 3 mandariinia, ja hän syö kaksi, mitä hänelle jää?".
Aivan oikein.
Yksi mandariini ja tahmeat, hymyilevät suupielet.

Ajattelin säästää tuon yhden kappaleen ja laitoinkin sen paperipussiin odottamaan seuraavaa kertaa kun maistuisi joku kirpeä ja raikas välipala.

Ajatuksissani kuitenkin pyörii niin paljon kaikenlaista muuta, että unohdin tuon ruskean paperipussin eteisessäni olevan säilytyslaatikon päälle muutamaksi päiväksi.

Päivät kuluivat kuin hiekka tiimalasissa valuen, ja mandaarinipussi lepäsi laatikon päällä puiden pahansisuisia metkujaan...

Sain sitten vihdoin idean ryhdistäytyä, ja siivota asunnossani vallineen hallitun kaaoksen.
Tiskit pesuun, pyykit puhtaaksi, pinnat kiiltäviksi, lakanat vaihtoon, ja muuta mukavaa aktiviteettiä, kyllä te tiedätte. (Jos ette tiedä niin hyi helvetti teitä saastaiset ihmiset.)

Olin saanut kutakuinkin valtakuntani näyttämään siltä, että voisi joskus jotain vieraitakin pyytää luokseni.

En kuitenkaan muistanut vaatekasan alla pitkään ollutta paperipussia.
Nostin pyykit laatikkoni päältä pois ja heitin ne koneeseen.
Tässä vaiheessa huomasin paperipussin ja päätin kaataa kyseisen surmanloukun sisällön eteisen piirongin päälle.

Aivoni eivät osanneet odottaa mitä tapahtuman piti.

Tuo muutaman päivän paikallaan levännyt mandariini oli päättänyt tehdä metamorfoosin, ja muuttaa kuorensa kovaksi, ja sisuksensa täyttää homeitiöillä.
Ja kun sanon "täyttää homeitiöillä", niin nimenomaan tarkoitan täyttää.
Kyseinen mandarpaholainen oli läpikotaisin täynnä hometta.
Kuivaa homepölyä jos tarkkoja ollaan.
Tämän lisäksi, oli paholaisen kuori haljennut kyljestä, antaen näin ollen mahdollisuuden itiöille päästä ulos ilakoimaan.

Tässä vaiheessa jo aavistelettekin mitä seuraavaksi tapahtui?
Mikäli ette, niin minäpä valistan herkkiä mieliänne.

Kaataessani pussin sisällon n.30 cm korkeudelta piirongin päälle, mandariini tuli pussista kuin tykinkuula riemuiten vapaudestaan.
Kyseinen oranssi kiirastulessa taottu helvetinpallo paiskasi itsensä vähintäänkin 9-G:n voimalla piirongin pintaan.
Iskun voimasta nuo pallon sisällä olleet homekätyrit lensivät kyljessä olleesta halkeamasta kuin jauhesammuttimen kahvasta olisi painettu, ympäri koko helvetin eteistä, piironkia, hyllyjä, takkeja, lattioita, seiniä, kattoja ja ennen kaikkea minua kohti.

Eteiseni oli jättimäisen homepilven täyttämä ja minä sen keskellä.

Olin yltäpäältä homeen peitossa, samoin kuin suuni, nenäni ja silmäni.
Itkun ja raivonsekaisen tunteeni keskellä, en saanut suustani ulos muuta kuin "ei ei ei ei ei ei".

Luovutin taistelun ja lähdin leuka rinnassa homepilvestä johtuneen aivastuskohtauksen saattelemana hakemaan rättiä ja imuria.

Olisi pitänyt ostaa kaksi mandariinia eikä olla ahne.

Mandariini 1 - Christopher 0.

Surkean sattuman päihdekauppias?

2011-09-02T14:30:00.001-07:00

Tapahtui torstaina 11.06.2009

Noniin.
Herra Blacksnot pääsi jälleen todistamaan kuinka karmaisevaa voi eläminen olla.
Tapahtui herran vuonna 2009, ja päivä oli lauantai 6. kesäkuuta. Tahi mahdollisesti jo päivä oli vaihtunut seuraavan puolelle.
Olin saapunut Tampereen rullagrillille savukerasia mieltäni painaen, joten ko. pääkallopaikalta sen sitten lunastin. (Huom. Rullagrilli on erittäin hirveä paikka ja pitäisi mielestäni muuttaa suihkulähteeksi.)
Tätä ennen olin poikennut tuossa aina niin mukavassa Donaldin pojan ravitsemusalan liikkeessä hakemassa itsellenni sellaisen sademetsiä vihaavan paperikassillisen kananpaloja & muunsortin hampurleipiä.
Onnellisena grilliltä lähdin tarpomaan kohti kantakapakkaani kun yhtäkkiseltään kuulen takaani vimmatunlaista möykettä ja ulvontaa.
Hetken asiaa mietittyäni päätin katsoa millainen on tämä seitsenpäinen perkeleenkoira joka takanani huutaa.
Noh, paikalle oli sattunut peltihevosellaan oikein kaksin kappalein Tampereen kaupungin poliisivoimaa.
Konstaapelit ystävälliset huutaen uhkaavasti käskivät minua pudottamaan kaiken mitä minulla on käsissäni ja nostamaan kädet ilmaan.
Tuumailin että voisiko kyseessä olla Rap-konsertti, kun käsketään kädet ilmaan laittamaan.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että siteeraan Hugo peikkoa ja totean "Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä."
Asetin juuri ostamani ruoat sekä savukkeet maahan ja jäin odottamaan virkavallan seuraavaa liikettä.
Liike oli se, että he avasit tuon metallisen pedon kidan ja laittoivat minut sen sisuksiin.
Ostokseni ja muun omaisuuteni he laittoivat auton sisälle, mutta kuitenkin niin etten päässyt käsiksi niihin.
Koin suurta huvittuneisuutta tapahtuneesta ja autonperässä istuessani nauroinkin itsekseni koko matkan poliisien päämajalle.
Sorin asemalle saavuttuamme kysyinkin sheriffiltä, että mistä minua syytetään ja minkä takia heidän piti päättää iltani tällä tavalla.
Nuorempi virkaintoinen (ilmeisesti apulaissheriffi) vain ystävällisen ilkeästi käski minua tukkimaan suuni, koska syy minulle kyllä vielä selviää.
Ei muuta kuin sisälle aseman tiloihin ja poika putkaan.
Hetken odotettuani, vanhempi tinarinta saapui samaan selliin kanssani ja käski minua tyhjäämään taskujani ja ottamaan sukkia sekä paitaa pois.
Arvelin että kyseessä on Blue Öyster Cultin salajuoni ja emmin hetken aikaa, mutta loppuviimeksi tulin siihen tulokseen että minulle tuskin sodomiaa tullaan suorittamaan.
Konstaapeli tutki taskuni, sukkani, kenkäni, jne yms tms jne, you get the point.
Tämän jälkeen hän tokaisi vain että "selvä homma, olet vapaa lähtemään."
Hieman näreissäni kysyin häneltä syytä miksi minut mukaan otettiin ja vietiin asemalle tutkittavaksi.
Vastausta ei tullut.
Kysyin vielä että laittavatko he minut Sori-Tammela välin suorittamaan apostolin elkein, vai voisivatko he lastata minut rautakameliinsa ja kyyditä minut Amadeus ravintolaan.
Tähän he suostuivat.
Jälleen poika auton perään ja matka kohti kapakkaa alkoi.
Kapakan eteen parkkeerattuaan he laskivat minut jälleen vapaalle jalalle ja pahoittelivat tätä "häiriötä".
Kysyin jälleen kerran syytä tähän noitavainomaiseen vapaudenriistoon.
Tässä vaiheessa sain vastauksen:
"Saimme nimettömän vihjeen yleisöltä että henkilö, johon täsmää sinun tuntomerkkisi, on myynyt heroiinia alaikäisille keskustassa."
Noniin!
Hienoa salapoliisityötä herra Sherlock ja arvon avustajasi Watson.
Sauna Open Air viikonloppuna ovat saaneet vihjeen että: "Henkilö jolla on mustat housut, musta paita, sekä musta tukka, on kaupitellut heroiinia alaikäisille."
Onneksi olin ainut koko tampereella ko.päivänä joka sopi kuvauksiin.
Harmi vain että konstaapelit eivät sitä heroiinia löytäneet minulta.
Ehkäpä ne alaikäiset ostivat sen kaiken?
Summa summarum.
Ei järki päätä pakota smurffeilla.
Miksi juuri heroiinia, ja miksi juuri alaikäisille?
Sain kuitenkin kyydin rautatieaseman liepeiltä tammelaan. Toki pienen kiertotien kautta, vai what say you arvon lukija?
Hermoni vain kärsivät pientä grillitapahtumaa tuon johdosta.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Ps. Kun kuitenkin mietitte tässä vaiheessa, että mitä niille ruokatavaroilleni tapahtui jotka omistin?
Vastaus on, että ne jäivät poliisien huomaan, enkä niitä sen koommin koskaan nähnyt.
Ehkäpä heillä oli vain niin kova nälkä sitten.

Ny rillataan!

2011-06-30T13:45:00.000-07:00

Vai että niin.

Kun ei se koskaan opi.

Hetken aikaa tässä sankarimme selvisikin jo ilman ruhjeita.

Vaan onneksi juhannus korjasi tämän asian yhdessä peikon sekä ihmisen sekoituksen kanssa.
Tarumme tähti kun ei tiennyt että tämä ihmis-rölli omaa voimat mitä jopa kokonainen panssaritykistö pelkäisi.
Kutsukaamme tätä hirviötä tällä kertaa nimellä "Tykki-Teemu". Also known as Thomas The Cannon.

Olimme saapuneet idylliseen Riihivuoren lomakylään ja ehtineet siellä jo hetken aikaa ilakoida / elämöidä tuota suomalaista hukkumisjuhlaa juhlien.

Kaikesta varmaan voi hyvinkin päätellä, että olimme nauttineet yhden jos toisenkin kolpakollisen väkijuomia.

Tämä väkijuomien juominenhan saa aikaan sen, että tuntee itsensä jättiläiseksi.
Tai näin ainakin kohdallani tällä kertaa.

Istuin rauhassa sateelta suojaavan paviljonkimme alla nautiskellen sekomehua (ei Katti-Matti merkiltään).
Rupattelin asioita jos toisiakin, kunnes yhtäkkiä tajusin makaavani maassa selälläni.

Hetken mietin, jotta mitä ihmettä minulle ja tuolilleni tapahtui kun kerran selkä otti kontaktia nurmeen.

Tajusin että olin joutunut pedon hyökkäyksen kohteeksi.

Tämä peto oli pahamainen Tykki-Teemu.

Tykäri oli juhannuksen riemuissaan pistänyt itsensä samaan kuntoon viinajuomilla kuin itsekin olin, ja tällä kertaa hän päätti että oli tullut aika vetää minut penkillä nurin.

"Muks". Ouch.

Siirryin Hulkmaisen raivon tilaan ja päätin että tätä en purematta niele (enkä sylje).

Nousin rivakammin kuin Nato-ohjus kostaakseni minua kohtaan tehdyn vääryyden.

Juoksin kohti Tykkiä ja tartuin Kreikkalais-Roomalais tyylisellä painiotteella häneen kiinni ja aloitin julmetun pyörityksen.
"Viuh-Vauh-Viuh", kuului vain kun peikko lenteli pitkin ilmaa.

Hetken aikaa tätä ryöpytystä katselleessan Teemu the Cannon tuli siihen tulokseen, että nyt loppui leikki.

Uskoisin hänen harrastaneen lukuisia vuosia esim. judoa, koska niin hienosti jalkani uhmasivat painovoimaa ja nousivat ilmaan.

Hetken aikaa ilmassa ilakoituani, tiesin että nyt on tullut aika tulla alas.

Maa lähestyi nopeammin kuin olisin uskonutkaan ja siihen nurmikentälle pamahdin pommin lailla kasvot edellä.

Noh, onneksi kyseessä oli vain pehmeä kesäinen nurmikko.

Tai näin ainakin ajattelin sen murtosekunnin ajan, kunnes tajusin että jokin on vialla.

Kasvoissani tuntui jokin erittäin kuumalta.
Ja metalliselta.

Tulin siihen tulokseen että nyt on pakko päästä ylös ja sanoin Tykki-Teemulle, jotta nyt taisi sattua oikeasti.
Tykki ei tätä kuuleviin korviinsa ottanut, koska hänellä oli täysi verenhimo päällä ja hän janosi kalloani manttelinsa päälle koristeeksi.

Sätkin,räpiköin ja anelin jotta hän päästäisi minut pois, mutta näin ei käynyt.

Keräsin kaikki voimani ja parkaisin taisteluhuudolla kertoakseni että nyt olisi pakko päästä ylös.

Tässä vaiheessa Tykäri havahtui tilanteeseen, ja tajusi että leikkimielinen juhannuspainimme oli saanut ikävän käänteen.

Hän nosti minut ylös.

Tutkailin maata silmilläni kuin kotka etsien tuota kivun aiheuttajaa.

Lämpöhakuisen ohjuksen lailla katseeni kiinnittyi maassa makaavaan pallogrillin ritilään.

Tulikuumaan sellaiseen.

Taistelumme alkaessa emme olleet huomanneet, että joku / jokin oli laittanut tuon kuuman pallogrillin ritilän nurmikolle.
Miksi? Sitä en tiedä, eikä varmaan kukaan muukaan (epäilen vahvasti Tohtori-Mengeleä joka uutena vuotena teki mm. ruumispihvejä. Mutta tästä sankarista lisää muissa kertomuksissa. Hänestä kyllä kuullaan vielä).

Tähän kuumaan ritilään päädyin painimme seurauksena.
Kasvot edellä.

Hetken siinä päiviteltyämme jotta "voi perkele", sekä kaikkea muuta vastaavaa, lähdin peilin eteen katsomaan vaurioita.

Kasvoni muistuttivat Mortal-Kombat pelisarjan hahmojen arpia.

Hienoa eikö?

Tuossa humalatilassa se oli mielestäni ihan kiva juttu.
Tykki-Teemusta ei. (tässä vaiheessa voin paljastaa että Tykki-Teemu on oikeasti enemmänkin Tykkääjä-Teemu, kuin mikään väkivaltainen liero).
Teemulle tuli paha mieli kun hän näki aikaansaannoksensa.

Minulle ei.

Vasta maanantainaaamulla aloin tuntemaan särkyä tuosta perkelehen rilli-ritilästä.
Voin kertoa että oikein kipeä oli.

Onneksi on Bepanthen jolla päästiin ikävistä ruvista eroon äkkiä.

Saanen antaa siis neuvon.

Mikäli juhannuksena joku päättää painia kanssasi, tarkista ensin onko kukaan valopää laittanut painitatamille tulikuumia grilliritilöitä.

Christopher (tuhansista yrityksistä huolimatta) 0 - Teemu & Ritilä tag team 1.

"Ja eiku rillaamaan"...

Vanhasta holvista löytyi 100 asiaa.

2011-05-24T12:32:00.000-07:00

100 asiaa mistä pidän. Kirjoitin tämän unettomana yönä kolmisen vuotta sitten.
Monen mielestä tämä oli hyvänmielen kirjoitus, joten se ilmeisesti ansaitsee paikan täällä.
Rohkaisen kaikkia tekemään saman.

This is how it looks:

"Yön pimeinä hetkinä alkaa ajatukset sinertää. Siispä."
(Tiistai 26.08.2008 02:10)

Ajattelin kirjoittaa ylös sata asiaa joista minä pidän.
Ei missään erityisessä järjestyksessä.
Älkää kysykö syytä miksi kirjoitin, ihan vain huvikseni rustailin.
Oon jo pitkään meinannut kirjoittaa ja nyt iski tämä inspiraatio.

1. Viileästä ruuasta (kuuma ruoka rupeaa heti vituttamaan)
2. Suklaasta (Cadburys eritoten)
3. Syksystä
4. Esiintymisestä (teatteri / keikat yms)
5. Soittamisesta
6. Satyriconista
7. Vedenelävistä
8. Nippelitiedosta / turhasta tiedosta (tyyliltään "kaikki jääkarhut ovat vasenkätisiä" jne
9. Seurasta
10. Ystävistäni & Rakkaistani
11. Hämyisissä baareissa hengaamisesta
12. Tim Burtonin elokuvien värimaailmasta
13. Näyttelemisestä
14. Asioiden järjestämisestä (keikat, tapahtumat, juhlat yms)
15. Hevosen kavioiden äänestä (Erityisesti kun hevonen kävelee esim asfaltilla)
16. Uimisesta
17. Television katselemisesta
18. Nukkumisesta
19. Sukeltamisesta
20. Festareista
21. Puhelimestani (riippuvuus)
22. Fantasiasta
23. Dokumenteista (hyönteiset & vedenalaiset eritoten)
24. "Where the hell is Matt" videosta ( http://wherethehellismatt.com/?fbid=RArJ9 )
25. Nuotiosta
26. Okkultismista / Yliluonnollisesta
27. Asioiden kyseenalaistamisesta
28. Myrskykissoista
29. Oogie Boogiesta (The nightmare before x-mas)
30. Myrkky lehdestä
31. Sudokuista
32. Makeista juomista
33. Transformerseista
34. Ravustamisesta
35. Hotelleista
36. Final Fantasy Pelisarjasta (VII & IX ehdottomat huiput)
37. Arcturuksesta
38. Koirista
39. Norjasta
40. Pekonista (aamuisin voisi melkein syödä tätä aina. ehkä)
41. Uusien ihmisten tapaamisesta
42. Valvomisesta
43. Jackass / Dirty Sanchez huumorista
44. Telttailusta
45. Hiihtämisestä / Luistelemisesta (jota harrastan _erittäin_ harvoin)
46. Asioiden keräämisestä (100% Satyricon kokoelma löytyy, seuraavaa kerättävää mietin)
47. Riemurasian videoiden ja linkkien selaamisesta (hyvää ajankulua)
48. Ystävieni bändeistä
49. Sekoilemisesta (sorry vain tasapuolisesta tästä)
50. Lapsuuden kodista
51. Capoeirasta
52. Uuden oppimisesta
53. Stand-up komiikasta
54. Internetin typeristä testeistä
55. Pehmeästä kankaasta olevista yöhousuista (jotka aina hukassa)
56. Tatuoinneista
57. Rock henkisistä vaatteista / ihmisistä
58. Lävistyksistä
59. Lahjojen ostamisesta / antamisesta
60. Keikan jälkeisestä meiningistä esim. bussissa
61. Yllätyksistä
62. Pulmien ratkomisesta
63. Elokuvateatterin tunnelmasta
64. Mökillä olemisesta
65. Siististä kodista
66. Pelikoneista
67. Megazonesta
68. Tarinoiden kirjoittamisesta
69. Kun saan jonkun hyvälle tuulelle / nauramaan
70. Salvador Dalin maalauksista
71. Tarot korteista / ennustamisesta muutenkin
72. Bambergin tunnelmasta (helvetin hieno mesta)
73. Amadeuksesta (ihme ja kumma)
74. Kauppojen leluosastoista
75. Pimeällä ajamisesta
76. Pitkistä suihkuista (kuuma tänks)
77. Vanhoista Ford mustang autoista (64 henk koht lemppari)
78. Haaveilusta
79. Työstäni (en niinkään paikasta, mut työnkuva on mukava)
80. Englannin & Ruotsin kielestä (ruotsia kun vielä osaisin kunnolla)
81. Calvin Kleinin One tuoksusta sekä Bossin Emotionista
82. Tampereesta (Tammelasta aivan helvetisti)
83. Rannalla istumisesta
83. Mustasta / Valkoisesta väristä
85. Vanhoista opettajistani (muutama ansaitsee erityishuomion, Viiri,Kangas,Hjorth)
86. Omasta sängystä (sactuary!)
87. Suomesta
88. Tilli sipseistä (kartanon tack.)
89. Pisamista naisilla (toimii.)
90. Koff oluesta
91. New chinese food ravintolasta (naudanlihaa & sekavihanneksia)
92. Ihmisten auttamisesta
93. Hyvästä meiningistä
94. Ihmisitä jotka eivät turhia stressaa (ehkä osaksi sen takia että itse stressaan aina kaikesta)
95. Historiasta (antiikin kreikka yms, sekä mytologia)
96. Polttaa tupakan ruuan jälkeen (paha tapa josta tekis mieli päästä eroon)
97. Kunnon liikkumisen jälkeen tulevasta olosta
98. Jääkiekon MM-kisoista (ainut urheilu mitä tulee seurattua televisiosta)
99. Polkupyörästäni
100. Veden putoamisen äänestä

Siinä olis 100 asiaa mitkä on erittäin jees.
Hauskaa huomata kuinka paljon asioita on olemassa mistä pitää, listaa olisi voinut helposti jatkaa vaikka toisella saturaisella.
Eli välillä kun vaipuu syksyn masennukseen tai muuten vain masentaa ja painovoima käy suupielille liian raskaaksi, niin pitäisi varmaan osata katsoa asioita positiiviselta kantilta ja vaikka lukea tämä läpi kerran.
Tiedä sitten josko tällaisen maailmanparannuslistan kirjoittaminen siihen auttaa, mutta minulle melko sama. Jos tämä edes yhtä ihmistä piristää, niin sitten tämä lista oli kirjoittamisen arvoinen.
Eihän tästä kenellekään haittaakaan ole.
Seuraavaksi voisin kirjoittaa 100 asiaa mistä en todellakaan pidä sekä 100 asiaa mitä haluan tehdä elämässäni.
Njoops.
Seuraava päiväkirjamerkintäni olkoot samanlaisia kuin nuo aikaisemmatkin sekoilut.
Jätän asian hautumaan. Öitä.

Siinä teille mietittävää. Syyttävä katse on suunnattu juuri sinuun.

Palovammailua.

2011-05-14T01:52:00.000-07:00

Mielestäni on etnisesti väärin polttomerkata lehmiä.
Varsinkin jos kyseessä on sinulle niinkin läheinen lehmä kuin sinä itse.
Tai vaikka pari toveria.

Sattui nyt jälleen kerran niin, jotta tuli oltua ilakoimassa tuossa taannoin kantakaupassani ruokaravintola Amadeuksessa.

Jossain vaiheessa nuo pari aivosoluani tuolla pääkopassa törmäsivät, ja kipinää luoden synnyttivät tämän ajatuksen irvikuvan.

"Hei Aapå (nimeä muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi), saisinko tehdä sulle polttomerkillä C-kirjaimen pakaraan?"

Silmiään räpäyttämättä, melkoisen totisena Aapå tokaisi minulle, vastauksen:

"Tottakai. Jos saan tehdä sinulle sitten A-kirjaimen".

Mielestäni tämä oli suhteellisen reilu tarjous, joten hyväksyin.

Kumosimme harmaat longermehut kitusiimme, ja päätimme siirtyä suorittamaan tehtävän ravintolan taakse.

Jostain sattuneesta syystä, juopporetkueestamme hyppäsi mukaan Piiå. (nimi myös muutettu)
Hän mitä ilmeisemmin halusi päästä todistamaan typeryytemme omin silmin. (palaamme tähän asiaan varsin Piiakkoin, heh heh, huomasitteko sanaleikkini).

"Kinkku esiin!", kuului komento.
Aapå sen ensimmäisenä taisi vastaanottaa.
Ai minkä?
No se Colt sytyttimellä punahehkuiseksi kuumennetun mustaperäisen Abloy ura-avaimen.

Painoin avaimen ystäväni kankkuun ja katsoin hämmästyneenä kun harmaa savu nousi, erittäin ikävän "Tssssss" äänen saattelemana.
tämä sama operaatio suoritettiin vielä kaksi kertaa, jotta C kirjain otti muotonsa.

Seuraavaksi oli minun vuoroni.
Aloin epäröidä päätöstäni, mutta tässä vaiheessa en voinut enää perääntyä.

Tukeva halausote porraskaiteesta, pieni etukeno päälle ja kankku esiin.

Sama kohtalo minulle myös.
Eli avain punaiseksi kuumuudesta ja suorilta ihoon kiinni.
Kuulin vaimeasti huutoni altani tuon samaisen "Tssssss!" äänen minkä polttavan kuuma avain aiheutti.
Kipu oli melkoisen ikävä, ja saikin aikaan sellaisen hämärän tunteen kuin silmien takana olisi juossut muurahaisia.
Sattui niin saatanasti.
Kolme kertaa tuon raastavan piinan jouduin käymään läpi, kunnes taideteos oli valmis ja peräpurjeessa komeili hieno polttomerkattu A kirjain.

Piiå oli seurannut vierestä älynväläystämme, ja varmasti nähnyt kuinka kovasti tämä kyseinen operaatio koski.
Ilmeisesti ei ole tätä ihmistä millään maailman suurimmilla järjenlahjoilla siunattu.
Tarkoitan lähinnä siis sitä, että seuraava asia minkä Piiå suustaan päästi, oli: "Mäkin haluan".

?!?!?!?!?!?!?!

Ei jumalauta.
Hänkin haluaa!
No hän saa.

Sama operaatio toistettiin jälleen kerran, mutta jostain syystä polttomerkkasin hänen naispakaraansa hänen oman nimikirjaimensa...
Itserakkaus on kai sitten parasta rakkautta?

Ylpeinä P-A-C polttomerkeistämme, marssimme takaisin Amadeukseen esittelemään tekosiamme.

Voitte varmaan arvata että hirveästi ei ideamme kannatusta saanut.

Itse polttomerkkaus operaatio ei niin hirveän paha ollut verrattuna siihen mitä jälkikäteen oli tuleman.

Tuollaiset toisen / kolmannen asteen palovammat ovat asiallisen vittumaisia kavereita.
Nukkuminen on mahdotonta, istuminen on vaikeaa, farkut sattuu pistää jalkaan ja pitää päällä, yms.

Kipu on nyt liki 3 viikon jälkeen alkanut hellittää, ja palovamma paranemaan.

Tajusin onneksi käydä seuraava aamuna järjen riemuvoitostamme ostamassa apteekista rasvaa, rasvalappuja, ideaalisidettä sekä desinfiointiainetta, jolla sain lievitettyä kipua, ja luullakseni nopeutettua paranemista.

Kaikista ideoistani, sekä tempauksistani, oli tämä polttomerkkaaminen kyllä kaikista typerin.
Ehkä ainut asia mitä melkein aloin katumaan.
Jos haluatte kokeilla miltä tämä tuntuu, niin suosittelen lämpimästi käyttämään polttomerkkaamiseen jotain muuta kuin Abloy ura-avainta, kolmea tyhmää päätä, sekä kuutta paljasta pakaraa.

Punaisena hehkuva rauta 100 - Christopher jälleen kerran 0.

Ps. Miettikää millaisia mielikuvia herättää se, kun ystäväpiirisi seuraavana päivänä nähtyäsi tokaiset: "Mulla on perse kipeä, onko kellään Bepanthenia?".

Jasso.

Operaatio Muumi(o).

2011-02-04T12:36:00.000-08:00

Kävipä niin tuossa arviolta kaksi vuotta sitten, jotta sisareni päätti saada esikoisensa.
Esikoisen nimeksi tuli Jade.
Kävipä myös niin julmasti että allekirjoittaneesta sankarista tuli kyseisen lapsen kummisetä.
Kuten tiedätte, itse olen varsin kylmäverinen tapaus, eikä esim sukupuuttoon kuolevat kuutin poikaset saa mieltäni järkkymään. Kuin myöskään ei minua hetkauta jos naapuriltani on sokeri loppu ja hän tarvitsee sitä lainaan.
Sen verran julmuri olen.
Mutta tämä pienen pieni goblini kun sattui ampumaan sievoisen kimpun nuolia läpi syämmein ja sorruin pehmeäksi kuin vaahtokarkki.

Noh, pohjustuksen jälkeen itse asiaan.
Yllä olevan kuvan nuori neito on mitä suuremmiten ihastunut noihin valkoisiin pulleisiin hahmoihin (en puhu Michelin ukoista), joita muumeiksi kutsutaan.
Hänen 2vuotis syntymäpäivänsä oli 2.2.2011, mutta juhlat pidetään 12.2.
Rakas sisareni päätti Jadelle yllätykseksi hoitaa Muumin käymään synttäreillä kaikkia lapsia piristämässä.
Tuli siis aika vuokrata ko.päivälle muumipuku.
Soittelin ensimmäiseen paikkaan. Soittelin toiseen paikkaan. Jopa kolmanteen, neljänteen ja viidenteenkin.
Kaikista sama vastaus.
Muumi on lisensoitu tavaramerkki, ja tämän takia ei ko. asua saa vuokrata.
Ei edes yksityiseen käyttöön.

Päätin nousta barrikaideille ja kapinanomaisesti murtaa kapitalistien vastarinnan.

"Jos ei pukua vuokrata saa, niin minä perkele teen sen itse."
Suomalainen sisu sisälläni uhkui ja puhkui tulta ja tappuraa.

Tästä sai alkunsa "Operaatio Muumi".

Päivitänkin siis kuva kuvalta valmistusvaiheet tänne omaan salaiseen pikku poukamaani jota blogikseni kutsun.
Lopputuloksen, sekä ilahtuneet, tahi erittäin pelästyneet lapsen kasvot näette kuvassa kun ko. juhlat ovat ohi.

Peukut pystyyn siis jotta onnistun taistelussani, ja kummityttöni saa muuminsa!
Rinnallani taistelee sisareni, joka tukee valmistusvaiheita lankeamatta ja mieron tielle horjumatta!

Tarina alkaa:

Vaihe 1:
Kanaverkko julkeamatta lunastettu rautatavarakaupasta, tyyny laitettu muovipussiin, metallin suostutteleminen muotoonsa on alkanut.

-

Vaihe 2:

Mukaan hyökkää ukkosella ratsastaen tuo valkea valkyyri, tuomion sivuleikkuri kädessään.
Hän on koodinimeltään: "Sisko".

-

Vaihe 3 & 3b:

Kuin poliisin elkein, zoomaan kamerani tämän vielä rangan, mutta tulevan pääkotelon etu, sekä sivuprofiiliin.
Hahmo alkaa muotoutumaan.

-

Vaihe 4:

Soitan isälle (jonka tukikohdassa rakennamme tätä Frankensteinin hirmua), ja kysyn löytyykö hänen holvinsa kätköistä sanomapaperia. "Ei löydy, loppu", kuuluu kylmä, mutta sitäkin varmempi vastaus radiopuhelimen toisesta päädystä.
Hyppäämme siis apurinin "Siskon" tankkiin ja ajamme kolmelle läheiselle lehtiroskikselle, huomataksemme yksitellen että ne ovat joko kaikki lukkojen takana tahi liian syviä lähestyttäväksi.
Palaamme tukikohtaan saadaksemme tiedon että "Isä" on löytänyt sittenkin meille puuttuvaa dokumenttipergamenttia.
Teemme salaisen napalmiliuoksen (kutsuttakoon sitä vaikka nimellä "liisteri"), valelemme salaisiksi luokitellut dokumentit "liisterillä", ja peitämme Frankensteinin ulkokuoren tällä panssarilla.

Jäämme odottamaan kuivumista...

...To be continued...

-

Kapteenin loki:
5.2.2011, Klo 12:52 paikallista aikaa.

Noniin. Tänä luojan siunaamana päivänä päätti Herra Murphy astua peliin, mukanaan kaikki nuo likaiset metkunsa joilla hän yrittää päähenkilöitämme horjuttaa.

Laitoin pari päivää sitten nettiin hakua, että mistä saisi ko. pukua vuokralle, ja löysin kahdesta eri paikasta saman henkilön osoitteen vuosilta 2006, sekä 2009.
Toivoin pikaista vastausta, mutta kun ei noin vuorokauteen vastausta tullut, päätimme luovuttaa metsästyksen ja toteuttaa "Operaation Muumi(o)":n.

Tälläisen ilouutisen sain sitten kun on päivän verran tehty töitä ja rahaa käytetty lähemmäs 100€.

Noh, tästä emme lannistu!
Kapitalistit ovat ehkä voittaneet yhden taistelun, mutta totta vieköön he eivät sotaa ole voittaneet! Eivätkä voita!

Saagamme jatkukoon...

...To be continued...

-

Vaihe 5:
Avaruusloki 7.2 vuonna 4653.

Saavuimme laboratorioomme "Siskon" kanssa, ja saimme kauhuksemme huomata että "Isä" oli puuttunut peliin.
Poissa ollessamme kuulusteluhuoneelta, oli "Isä" päättänyt pohjustaa muumi(o):n kallon valkoisella pohjamaalilla.
Tarkoituksenamme oli lisätä hirmulle nahka naamaan ja jatkaa operaatiota.
Noh, eipä tarvinnut kuin silmänreiät puhkoa (mittavan sanaharkan jälkeen silmien paikasta ja muodosta) ja jatkaa pikaruokalan kautta kotiin aivastelun ihanaan maailmaan.
flunssaisena jätämme operaation pariksi päiväksi rauhaan ja jatkamme tervehdyttyämme.
Epäilen biologista sodankäyntiä sekä sabotaasia...

...jatkoa seuraa...

Vaihe 6:
(Valmistui helmikuun puolessa välissä).

Phew!
Hetki on vierähtänyt kun viimeksi pääsin päivittämään ja kertomaan teille mitä operaatiollemme kuuluu / miten loppuviimein asiassa kävi.
Tilannehan oli sellainen, että viimeksi jäimme siihen tilaan, että hirviöllemme tarvittiin nahka päälle.
Tarkoituksena oli että operaationi vasen käsi, koodinimeltään "sisko", saapuu paikalle kun liimaamme pehmoisen kudoksen tämän kauhistuksemme naamaan.

Vaan miten kävikään.
Aika oli lopussa, motivaatio oli lopussa, ja maailma oli loppumassa.
"Sisko" ei koskaan saapunutkaan paikalle, vaan tarinamme sankari jäi yksin taistelemaan dilemmansa kanssa.

Viuh, viuh ja viuh, kuului vain kun sprayliima suihkusi ja katkusi ympäri 33m2 salaista tukikohtaani.
Noin kahden tunnin taiston jälkeen, alkoi hirmumme saamaan lopullisen ulkomuotonsa.

Ylpeänä liimasin siniset silmät Muumin naamaan ja totesin että olimme saapuneet matkamme puolitiehen.

Enää olisi edessä vain operaatiomme kohteen täydellinen häikäiseminen 2-vuotis syntymäpäivillä.

Siirsin valmiin pään sivuun ja aloin odottamaan H-hetkeä.

Viimeinen vaihe lähestyy....

----

Final stage:

H-hetki ja kyseinen päivä saapui vihdoin 12.2.

Heräsin aamulla herätyskellon ilkikuriseen pärinään, ja tiedostin samalla sekunnilla että päivästä tulee paha.

Syynä ei suinkaan ollut se, että edellisenä päivänä oli ollut ystäviemme syntymäpäiväkinkerit, ja yhtyeellämme esiintyminen paikallisessa ravintolassa.
Ehei.
No ei niin.
Krapula. Aivan jäätävän kuparinen olo velloi sisälläni, ja jokainen askel, liike, ele, sana, tms asia, vaati aivan suunnatonta ponnistelua.
Olisin halunnut vain jäädä punkkaani tekemään lisää ajattelua (silmät kiinni tietysti).

Vaan näin ei käynyt.
Murtosekunti sen jälkeen, kun olin vääntäytynyt ylös sängystä, puhelimeni soi.

Soittaja oli "Isä", joka ilmoitti että olisi noin 15min kuluessa noutamassa minua suorittamaan operaation viimeistä vaihetta.

Ultranopea suihku, vaatetta niskaan ja kallo kainalossa pihalle odottamaan.

Kyyti saapui ja kuljetti minut kohteeseen.

Paikalle saapuessa, ongelmaksi luontautui se, että miten saamme kyseisen Muumin salakuljetettua yläkertaan tämän 2-vuotiaan syntymäpäiväsankarin huomaamatta.

Hetken pohdittuamme, tulimme aikuisten kesken siihen tulokseen, että harhautamme tämän tarkkaavaisen lapsen, ja sillä välillä siirrymme yläkertaan odottamaan seuraavaa vaihetta.

Lahjapaketti kouraan, ja muksulle kutsu olohuoneeseen.
Tämä salakavala juoni antoi meille juuri ja juuri sen verran aikaa, että saimme vietyä koko muumipuvun yläkertaan.

Tässä vaiheessa ilmeni ongelma.

Tarkoituksena oli, että siskoni ystävä laittaa tämän kauhistuspuvun päällensä ja tulee esiintymään naamiaisasussa lapselle.

Vaan miten kävikään.
Siskoni ystävä, oli ilmeisesti viimeisellä sekunnilla jänistänytkin velvollisuudesta, ja olimme tilanteessa ,että meillä ei ollu sopivaa henkilöä puvun sisälle.

Varmaan arvaatte kenelle tämä tehtävä lankesi.

Loppuun asti yritin vastustella tätä ideaa, koska oloni oli karmivampi kuin Jeesuksella pääsiäisenä. Kuuma, oksetti, heikotti, jne yms, tiedätte kyllä.

Lopulta nöyrryin ja tappioni myöntäneenä siirryin kohti yläkertaa vetämään asua ylleni.

Pääsin sisareni vaatehuoneeseen.
Sieltä löysin muumille kokovartalopuvun, tyynyt vatsaksi, hanskat, sekä kengät.

Noh, aloin vetämään asua ylleni, ja kun sain loppuviimein olkapääni sisään pukuun, ja vedin housuosiot ylös, kun yhtäkkiä kuului hirvittävä "RRRRIIIIIIITS!".
Tajusin että ko. asu oli liian pieni minulle, ja selän / vasemman hartian välistä repesi sauma.
Tätä repeämää seurasi se, jotta päälläni ollut vihreä t-paita loisti puvun alta.
Noh, hätä ei ollut tämännäköinen.
Kunhan vain pidin etuprofiilin suunnattuna kohteeseen, ei hän tajuaisi mitään.

Asetin rakentamani pään harteilleni, ja suuntasin kohti alakertaa.

Voitte vain kuvitella lapsen ilmeen, kun television piirretyistä tuttu, yli 2 metrinen muumi onkin yhtäkkiä silmien edessä, sen sijaan että vain tv:n ruudussa pomppii.

Vaan saiko tämä ilmestys lapsen pomppimaan riemusta?
Ei.
Hämmästyksen taso oli suurempi kuin kosmos konsanaan, ja tätä hämmästelyä seurasi pelko tuota valkoista jättiä kohtaan.

Isin syliin mars!

Sylistä olikin turvallista katsella kun muumi tanssii ja vilkuttaa tervehdystä huudellen.

Yritimme myös saada aikaiseksi valokuvan, jossa mukula istuu muumin sylissä.
Tätä ei koskaan saatu aikaiseksi.

Hetken aikaa järkyttävän olotilani saattelemana pyörin tuo pätsiäkin kuumempi asukokonaisuus päällä, yrittäen olla pyörtymättä tai antaen ylen.

Oli tullut muumin aika lähteä kotiin.

Vaan kääntyessäni selin, huomasi sisarentyttäreni pukuni alta paistavan vihreän paidan.
"TITTI! TITTI!", parahti lapsi, ja tajusin että olin paljastunut.
Salamaakin nopeammin käännyin toistepäin, ja aloin tanssia kuin päätön kana.
Hätäinen temppuni toimi, sillä ei aikaakaan kulunut, kun lapsen suusta kuului taas tuo hellyyttävä "Muumimuumimuumimuumi" toteamus.

Suuren muumin vierailu oli nyt tullut päätökseen, ja suuntasin kohti yläkertaa taasen.
Mutta en lähtenyt ihan yhtäkkiä noin vain, vaan tein poistumiseni 2-vuotiaan lapsen hellän kädenpuristuksen, ja suukon muumin poskelle saattelemana.

Nousin portaita ylöspäin onnistumisen tunteen, ja ilon valtaamana.
Puvun valmistus oli ollut kympin arvoinen suoritus.

Rappusten yläpäähän saapuessani näin vain Jaden alakerrassa osoittelemassa sormellaan kohti yläkertaa, sievästi toistellen:
"...Muumi, muumi, muumi, muumi..."

Tehtävä oli tullut päätökseen.

Kiitos operaatioon osallistuneille sotilailleni.
Koodinimet:
"Sisko" (pään valmistuksen apukäsi)
"Isä" (pään valmistuksen pohjamaali / rakennustila vastaava)
"Äiti". (muumin kokovartalopuvun valmistus)

Taidot kuin samurailla.

2011-01-18T20:41:00.000-08:00

Tämä kohtalokas vivahde elämässäni sattui jo männävuosina.
Mutta kun nähtävästi olen sen verran fiksu & filmaattinen ja ehkä myös varovainenkin, että enää ei tule kohellettua mitenkään, niin päätin virkistää muistinystyröitäni ja kirjailla tämän kertomuksen.

Kaikki alkoi varsin viattomasta viihdeillasta ystävieni kera tämän rakkaan kotikaupunkini Tampereen yöelämässä.
Kuljimme kuin pienet elefantit jonossa kapakista toiseen janosta kirkuen kumoten nautintojuomia kiduksiimme.

Sanomattakin on siis selvää että kun sulkemisaika koitti, emme olleet enää niin sanotusti kaikista terävimmillämme.
Ymmärrätte varmaan ja annatte myös anteeksi.

Toki tuollainen urheilusuoritus kuin barhopping, saa ihmisen sen verran kuluttamaan energiaa että alkaa jossain vaiheessa nälkä kouria vatsanpohjaa.

Päätimme siis siirtyä jatkotoimenpiteisiin illan suhteen asunnolleni.
Tätä ennen tietenkin kävimme paikalliselta mattokauppiaalta (muistutti etäisesti lampun henkeä piirretystä Aladdin) hakemassa ruokakiekot jota te jotkut kutsutte myös nimellä Pizza.
Omaani muistan ottaneeni mm. tomaattia, paprikaa, kinkkua ja kebablihaa. (Ne jotka ovat enemmänkin blogiani tutkineet ovat mahdollisesti huomanneet että historia toistaa itseään pizza tilauksessani).
Noh, jatketaan.

Saavuimme asunnolleni varsin janoisina, nälkäisinä ja pirteinä (hah!).
Istuimme alas ja päätimme alkaa särpimään kiekkojamme ja jatkaa hauskanpitoa.

Itse istuin lattialle ja revin kuin naarasleijona pizzaani riekaleiksi samalla tunkien sitä kitusiini kuin ahnas peto saaliin kiinni saadessaan.

Ystäväni päätti olla hieman sivistyneempi ja yritti siististi saada kivoja pikku pumpulikeijuhattarahalimussikka siipaleita ruoastaan, siinä kuitenkaan hyvin onnistumatta.
Hän istui sängylläni pizzalaatikko sylissään.
Hetken taisteltuaan tuon sitkeän pizzapohjan kanssa, hän kyllästyi ja tokaisi minulle:
"Voisitko ystävällisesti tuoda minulle puukon jolla leikata pizzaa".

Tottakai voin!
Sitä vartenhan kaverit ovat!

Kipaisin rivakoin askelin keittiööni, ja ainut leikkuuvälineen tapainen oli pöydällä lojunut pihviveitsi. Terävä sellainen.

Hiipparoin takaisin olohuoneeseen veitsi kädessäni kun sain sen tajuntaa räjäyttävän vision!
"Teenpä pienen kepposen ja peläytän toverini lyömällä veitsen hänen sylissään olevaan pizzalaatikkoon pystyyn!"

Osaatte varmaan jo arvata.

Ninjamaisella salakavaluudella hiivin ystäväni viereen, kohotin veitsen kohti taivaita ja samuraimaisella sivalluksella "KIAI!" huudon saattelemana iskin tuon tappovälineen pizzalaatikosta läpi.

Seurasi hetken hiljaisuus.

Katsoin alas ystäväni ilmettä ja totesin sen olevan hieman erikoinen.
Murtosekunnin ajattelin että ilme on juuri tuollainen koska onnistuin pelästyttämään tempullani hänet.

Hieman olin väärässä.

Iskuni oli ollut suhteellisen voimakas ja nopea, ja kyllä lävistänyt pizzalaatikon.

Vaan sain ilokseni huomata että tällä hetkellä puukko oli myös lävistänyt pizzan ja seisoi kuin sotilas asennossa pystyssä niin pizzassa, pizzalaatikossa, kuin myös ystäväni reidessä.

Pienen hätääntymisen siinä kai koin kun tajusin juuri iskeneeni veitsen kaverin reiteen pystyyn.

Nopeasti siirtyminen vessaan paperia hakemaan ja sitten miettimään jotta siirrytäänkö ensiapuun taksilla, omalla autolla vaiko ambulanssilla.

Palasin olohuoneen puolelle kädessäni tukko paperia ja löysin tällä kertaa komradini istumasta lattialla puukko kädessään.
Hän kohotti minua kohti katseensa ja tokaisi:
"Leikkaa nyt helvetti tuota pizzaa minulle kun kerran puukottaakin päätit".

Eipä siinä muuta voinut kuin nöyrästi pistää paperia haavaan ja alkaa hovimestarin elkein leikkaamaan pizzaa.

Loppuviimein selvisimme ensiapuun ja saimme kuin saimmekin uhrin tikattua ilman sen vakavempia seurauksia.
Hieman kyllä ihmettelivät että miten haava on reiteen tullut.
Tuloksena oli 1 tikki ja jakomerkin näköinen arpi.

Siitä miten ystäväni kosti tämän minulle, kerron teille toisella kertaa. Sen verran voin kuitenkin paljastaa että kostoon liittyi vahvasti käärmeenpureman näköiset jäljet, minun reiteni, ja teollista työkalua.

Mitä tästä opimme?

Jos et hallitse miekantaitoja, en suosittele alkaa sirkustähdeksi.

Christopher 1 - Dimitrin reisi 0.

Varsinainen mäkikotka.

2011-01-04T17:10:00.000-08:00

Aivan.
Oikea V-tyylin osaaja ainakin omasta mielestään ja tietysti takamus edellä.

Jotta kun, tuli tuossa taasen tämän niin ah, ja onnekkaan herran oltua juhlimassa uutta vuotta mökillä.

Mökki oli vuonna -95- rakennettu 2-kerroksinen hirsisellainen ja tietysti tälläinen pienen pitäjän Tampereen kasvatti kun olen, olin varsin vaikuttunut näkemästäni loistokkaasta luxus tason jätistä.
Ja paskat.
Mökki oli 90m2 iso pienellä alakerralla ja vielä pienemmällä yläkerralla.
(Lisämainintana se että omistajakin yritti vielä huijata kaupanpäälle, mutta siitä taas joskus toiste enemmän).
Näitä kahta kerrosta yhdisti jylhät puuportaat jotka olivat arviolta 15 asteen kulmassa (jos yhtään tiedän siitä maantiedosta mitään millä yhteenlaskuja miinustetaan. Vai oliko se sitä keometriaa?).

Jo heti nuo puiset juopontappajatikapuut huomatessani, mieleeni juolahti jotta miltähän se tuntuisi laskea nuo alas.

Noniin.
Uuden vuoden kunniaksi tottakai otin paukun jos toisenkin ja suunnilleen kolmenkymmenen sellaisen lukemassa sainkin sen Einsteininkin hiljentävän viisaan idean että laskenpa pakarat tiukasti yhteen puristettuna nuo portaat persiilläni alas ja totean jälkeenpäin kuinka mukavaa se on ja suosittelen myös ystävilleni.

yläkerrassa näin suoraan sanottuna ryypätessäni istahdinkin siis ylimmälle askelmalle, ojensin jalkani suoraksi kuin suuntaa antamaan minne päin ollaan menossa.

Pieni ylävartalon eteenpäin nytkäytys ja siitä se lähti.
"Hrym", "Hrym", "Hrym", jne kuin jotain itämaalaista mantraa manaten pakarani kolahtelivat askelmalta toiselle ja minä poika se nauroin ja nautin matkalla kun alakerran lattia lähestyi huimaa vauhtia.

Vaan jälleen tässä kohtaa se helevatun minua riivaava onni taas päätti pistää öljyiset näppinsä peliin.

Mitä ilmeisemmin vauhdista ja humalasta johtuen en kyennytkään pitämään jalkojani suorassa koko matkaa, vaan jossain vaiheessa vedin vasemman jalkani vaistonvaraisesti itseäni kohti samalla tavalla kuin risti-istuntaan mentäessä.

Tässä vaiheessa se sitten kävi.

Vasemman jalan varpaani sujahtivat askelmien väliin ja jo tässä vaiheessa hurjassa g-voimien riepottelevassa vauhdissa oleva vartaloni mitään siitä välittämättä jatkoi matkaansa alakertaa kohti.

Kuin katapultti, jumiutuneet varpaani linkosivat jumalaisen ruumiini lattialle jonne mätkähdin kuin jauhosäkki leipurin lattialle, varpaistani kuuluneen melkoisen ikävän rusahduksen saattelemana.

Siellä sitä sitten oltiin pitkin puulattiaa varpaat kipeänä ja vartalo törmäyksen runtelemana.

Hetken aikaa kasasin itseäni ja totesin ääneen että nyt pelottaakin varpaiden kohtalo jotta taitavat olla murskana.

Onneksi oli puudutusta päällä koska en antanut tämän haitata menoani vaan jatkoin juhlaa ottaen mallia merirosvoista puujalkoineen.

Aamulla se tuska vasta iski.
Niin varvas,vartalo, kuin pään särkynäkin. (mainittakoon että jano oli myös kova).

Keräilin romuni ylös sängystä ja jatkoin uuteen päivään murehtimatta asiaa sen enempiä.

Loppukaneetiksi sanottakoon jotta kokeilkaa itse jos ette usko.

Onneni nauroi partaansa vieressä ja minä poika se surkuttelin varpaat kuvan mukaisessa kunnossa.

Paha onni 1 - Christopher 0.

Uunituoreet housut.

2010-12-12T11:38:00.000-08:00

Jasso.
Tuossa eilisen aamun koittaessa heräilin neljän tunnin yöunien jälkeen hyvin väsyneenä valmiina lähtemään kuvattavaksi kun pistän lallatellen porealtaassa.

Halusin jalkaani juurikin eräät tiety Valve merkkiset housuni jotka kaiken jalon ja hyvän nimissä olin edellisenä yönä pessyt.
Aamulla huomasin jotta vaikka kuinka toivon, niin neljässä tunnissa ei farkkukankaasta tehdyt housut kuivu.

Lievä kiire alkoi iskeä ylleni eikä näin ollen minulla ollut aikaa jäädä odottelemaan koska nuo housut hyväksyisivät sen faktan että haluan ne kuivaksi.

Tässä vaiheessa mieleeni tuli tosielämän cheat keino ja pistin saunan päälle.
Naks, saunaan 100 astetta ja ei muuta kuin ruuvi seinään kiukaan päälle, housut henkariin, ja henkari kiukaan päälle roikkumaan.

Tuollaisen kuivaustieteen ihmekeksinnön annoin vaikuttaa housuihini hyppysellinen aikaa eli käytännössä katsoen noin 45 minuuttia.

Kävin suihkussa herättelemässä itseäni tuosta lievästä unitilastani, kuivasin itseni ja katsoin että oli tullut aika pukea muutakin kuin nuo nyrkkeilijän vertauskuvat eli boksershortsit jalkaani.

Autuaana kävelin saunaan, sammutin tuon paholaisen pätsin (kiuas, toim huom.) ja otin pöksyt pois henkarista ja annoin muutaman sekunnin tuulettua jotta kangas ei ole liian kuumaa.

Vaan voi helvetin helvetti kun ei taaskaan tuo Christopherin järki leikannut sitten sen pidemmälle.

Kyllähän kangas viilenee nopeasti.

Asetin ensimmäisenä vasemman jalkani puntista läpi, ja tämän jälkeen luonnollisesti oikean jalkani myös.
Vetäisin housut rivakalla vedolla ylös asti, nopeasti nappi kiinni ja vetoketjua sulkemaan.

Tässä vaiheessa taas se todellisuus löi kunnon oikean suoran keskelle tauluani ja käsitin että housuissani olevat lukuisat vetoketjut ovat metallia.
Ei jäähdy metalli niin nopeasti kuin kangas, ei. Tämän voin kertoa.

Siinä sitten seisoin, sätkin, tanssin, hypin, kiljuin ja tärisin polttavasta tuskasta pakaroissani, reisissäni kuin vyötärölläni.
Yritin saada housut karistettua jaloistani mutta nappi ei suostunut aukeamaan.
Napinreiän ympäriltä oli purkautunut narua joka tarrasi nappiin kiinni kuin pikkulapsi tikkariinsa ja oli päättänyt että ei varmasti irroita.

Totesin tappion jälleen koittaneen, purin hammasta yhteen ja annoin vetoketjujen tehdä tehtävänsä.

Palkinnoksi sain lieviä punoittavia palojälkia muutaman sekä kunnon shokkiherätyksen.
Enää ei ollut yhtään epäselvää että järkeni leikkasi kuin timantti lasia.

Kengät jalkaan, takki päälle ja hakemaan soitinorkesterini jäsenille aamupalaksi munia,papuja,pekonia ja tuoremehua.

Hyvää huomenta.

Pakkasherran purema sekä epäonnen kirjekuori.

2010-11-24T11:36:00.000-08:00

Hienosti meni tämäkin päivä juostessa tahi ajaessa peltihirmulla paikasta toiseen kanniskellen kaikenmaailman jääkaappeja, äänikiekkotelineitä, kielisoittimien pidikkeitä ja muita sen sortin asioita.
Tänäänhän sattuu nimipäiviään viettämään ihanaiset Lemmikki, Sivi, sekä Lempi.
Vaikka Lempi olisikin nimipäiväsankari, ei siltikään illan päätös kuulu henkilökohtaisiin Lempi asioihini.

Pitkän kanniskelupäivän päätteeksi päätimme siirtyä ystäväni Islamabadin kera residenssilleni postinumero alueelle 33500 laittamaan cd-hyllyjä sekä kitarointiseinätellinkejä paikoilleen nyrkkiporalla.
Noooooooh.
Mittailua, merkkailua, ruuvailua, porailua ja kaikenmaailman mukavaa ajanviettoa kesti arviolta 60 minuuttia.
Tämän puhdetyön päätyttyä huomasimme että asuntoni keskilämpötila oli noussut yli ihmiselle mieluisan lukeman.
Päätimme siis avata parvekkeen oven tuulettamista varten.
Nälkäkin jo kurni tämän dynaamisen duon vatsanpohjaa ja taisi tuo proppu,pinna,käämi,käpy, ynnä muut alkaa kiristyä verensokerin laskiessa.
Kiireellä siis kiedoimme kaulahuivit kurkkujemme ympärille, talvikengät jalkaan ja talvitakki päälle ja lähtöä tekemään kohti Jack The Rooster kapakan helpotusta tarjoavia herkkuja.
Ovelle päästyäni ajattelin maksimoida päivän tehokkuuden ja käydä laittamassa pyykit pesukoneeseen jotta voin puhtaat pyykit asetella kuivumaan kotiluolaani kömpiessä.
Naks, pesurakkine kirjopyykille ja lämpötilaksi 40 astetta. 1/3 korkkia pesuainetiivistettä perään (HUOM! älä käytä enempää koska asuntosi saa melko raikkaan tuoksun kuin myös allekirjoittanut päänsäryn. Nimim. kokemusta on. Mutta siitä toiste lisää. Nyt takaisin asiaan). Vesihana auki ja onnellisesti tulevasta tietämättömänä painoin virtanapin pohjaan.
Kone alkoi hyrrätä.
Totesin että kaikki on hyvin ja poistuin asunnostani.
Saavuimme ravintolaan jossa vietimme aikaa noin 90 minuuttia erinäisiä ravintola-alan töitä tehden.
Vihdoin tuli aika särpiä hampurleipä kitusiin ja siirtyä taistelemaan tunniksi sähkörumpujen kasaamispuuhiin.
Tässä aikaa vierähti noin tunnin verran.

Väsyneenä palasin kotiini tarkoituksenani nostaa nuo pyykinraikkaat rakkaat vaateparteni koneen sisuksista, syödä kesken jättämäni ateria loppuun ja siirtyä loppuillaksi television ääreen.

Asuntooni astuessa aistin että lämpötila on keskimääräistä hieman alempi.
Ja keskimääräistä hieman alemmalla tarkoitan suunnilleen arktista ilmastoa johon minua ei kertasen kaikkiaan vain ole luotu.
Tässä vaiheessa päässäni alkoi raksuttaa ja ilmeisesti jonkinsortin älynväläyslamppu siellä syttyi, koska tajusin että en ollut missään vaiheessa sulkenut tuota perkelehen parvekkeen ovea.
Hyrr hyrr, kalikali. Hampaani löivät tahtia jokaisen ihokarvani noustessa pystyyn yrittäen säästellä kehoni viimeisiä lämmön rippeitä.
Rivakoin ottein harpoin arviolta neljällä askeleella parveketta kohti ja suljin oven ennen kuin sen enempää vahinkoa pääsee lämmöille sattumaan.
Helpotuksesta huokaisten riisuin päällysvaatteeni ja asettelin ne yhdellä hienoisella roiskaisulla asuntoni lattialle.
"Hmm! Pyykkini ovat varmasti jo pesseet", tuumin itsekseni ja asettelin samalla pyykinkuivaustelinettä eteiseen.

Tästä suoriuduttuani siirryin pesuhuoneen puolelle ja avasin pesukoneen aikeissani poistaa pyykit koneesta ja siirtää ne telineelle odottamaan kuivumista.

Vaan että jälleen olin saanut tuntea nahoissani minun kanssani niin viihtyvän epäonnen kosketuksen.
Katsoin pesurumpuun ja ihmettelin jotta mitähän perkelettä?
Kaikki vaatteeni olivat hienoisen ruskean paperipurun valloittamia aivan yltäpäältä.

Huonon onnen musertamana kulmani laskivat ala-asentoon ja suupieleni muuttuivat normaalia painavammaksi myös alas painuen.
Epäonneni lyömänä aloin siirtää vaatteita koneen sisuksista eteisen tuolille arvoidakseni tuhon määrää.
Hetken tätä työtä tehtyäni pääsin lopputulokseen että koko pyykkikasan seassa ei ollut yhden ainutta päällepantavaksi kelpaavaa vaatepartta.
Olin laittanut epähuomiossani pyykkieni sekaan ruskean A4 kokoisen kirjekuoren, joka nyt sitten päätti antaa minulle viimeisen päälle opetuksen

Täysin selätettynä alan nyt sitten putsaamaan vaatteitani paperista ja pesemään kaikki pyykit uudestaan tässä hieman viileässä ilmastossa.
Lisämainintana se, että ei kaapissani ole yhtään puhtaita sukkia huomista varten vaan kaikki ovat eteisessä paperin sotkemassa läjässä.

Taitaa tulla varsin mukava ja viileä ilta seuranani pakkasherran ilkeä virne ja pyykkipuhteet.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kirjekuori & pakkanen 1 - Christopher (edelleen) 0.

Diaper stories.

2010-11-19T05:04:00.000-08:00

Kille Kuuleri from Markus Kosonen on Vimeo.

What do you get when you combine, bad music, insane people, diapers, blood, flour, cream, shitloads of alcohol, stage and an audience?
Well of course Kille Kuuleri.

Wednesday was again something in my life which got me pretty confused.
Well, see for yourself and you can be the judge.

Löytyi vielä yksi arkistojen kätköistä.

2010-11-16T21:59:00.000-08:00

Köyhät ritarit + kaakao @ 3am = Kivennäisvesi & popcornit.
22. syyskuuta 2010

Jassoo.

Tälläisen syksyisen yön ratoksi nälissäni sain päähäni ajatuksen, että josko tekisin itselleni noita gourmetruokien kuninkaita joita köyhiksi ritareiksi jossain kutsutaan. Nämä arvon ritarit saisivat päällensä kiiltävän haarniskan vaniljajäätelöstä sekä mansikoidusta hillosta.

Koko ritarikunnan kuninkaana saisi tällä kertaa toimia suklaamaito, jota me maallikot myös kaakaoksi kutsumme.

Astelin ylpeänä yöasussani keittiöni syövereihin ja haeskelin kaapeista ja laatikoista tarvittavat ainekset tähän koitokseen.

Kovat leivät kaapista esiin ja tarkka tarkistus ettei se pienen pieni homepiru ole päässyt hyökkäämään leipiini kiinni. Hah! Ei ole. Joten ei muuta kuin leivät lautaselle.

Päälle tietysti laitamme tuon valkoisen kuohkean ihanan muna/maitosekoituksen jonka valmistus kävi suhteellisen kivutta:

-Abortoitu sikiö halki ja kulhoon, ja maito perään. Sen jälkeen tornadon lailla pyöritystä jotta saamme ne sekaisin.

Näin.

Leivät hetkeksi likoomaan tuohon nesteeseen ja sillä välin hellaa lämmittelemään.

Jahka leivät olivat tulleet kovasta kuorestaan ja näyttäneet pehmeän puolensa, sekä hella saanut voimia puuhkua punaisena, oli aika paistaa ritarit elävältä.

Hetken aikaa pannun tiristyä leipien kera, ajattelin että nostan vaniljajäätelön hellan viereen valmiiksi, sekä käyn laittamassa DVD:n pyörimään.

Jostain syystä DVD-soittimeni päätti temppuilla, eikä herännyt henkiin sitten millään kepulikonstilla. Ei sitten millään.

Luovutin jo alkutekijöissä, joten ei muuta kuin playstationia huutamaan apuun!

Kytkin pelikoneen seinään ja ohjaimet, yms kytkimet ja vimpelit kiinni.

Avot! Elokuva sai onnelisesti alkunsa ja päätin mennä jatkamaan yöllisen lihottamishetkeni valmistamista.

(Niille jotka aikaisemmin esim. irc-galleriassa ovat tapahtumiani lukeneet, tiedoksi se että tässä tulee se odottamanne twisti.).

Tuon suunnattoman pitkältä tuntuvan kolmen metrin matkan käveltyäni keittiööni sain todeta seuraavaa.

Pannulta nousee sakea musta savu joka alkaa kuin syöpä konsanaan levitä ympäri asuntoani.

Jäätelöpaketti on jäänyt aivan liian lähelle hellaa ja kuumuus on saanut sen sulamaan ympäri tiskipöytää.

Pannulla on herkullisten köyhien ritareiden sijaan kaksi kappaletta mustia, varsin etovan näköistä lätkää mitkä muistuttavat etäisesti paahtoleipiä.

Kaakaopurkin pohjalle on jäänyt ihan vain minua pilkatakseen, noin 1/2 teelusikallista jauhetta.

Hermot menetettyäni ja rauhoituttuani sammutan hellan, siivoan jäätelöt tiskopöydältä punaisella rätilläni, sekä kippaan koko tuotokseni roskakorin pohjalle miettimään tekosiaan sekä avasin asunnon parvekkeen oven että ikkunan tuuletusta varten. Siitäs saivat.

Tähän kaikkeen syynä oli siis tuo infernaalispahoilaismallinen kotiteatterin irvikuva, joka vei liikaa aikaani elokuvan päälle saamiseen.

Tästä kaikesta edellä maininneestani johtuen, yöllinen herkutteluhetkeni päättyi siis siihen että istun nyt sängylläni köyhien ritarien voittamana syömässä puoliksi palaneita popcornejaa (jotka nekin ovat enemmän siementä kuin valkoista pehmeää popcornia) sekä juomassa pirkan mansikka kivennäisvettä kylmässä asunnossa kirjottaen tätä merkintää.

Ei saanut tällä kertaa Christopher haluamaansa ateriaa.

Lopputulos taasen kerran:

Christopher - 0 Yöllinen ruuanlaittokohellus 1.

Welcome to the site of mine / Tervetuloa minun sivulleni.

2010-11-15T13:50:00.000-08:00

Good evening.

I finally got this blog open.
From here you can find info about me, links, lyrics, stories and all that jazz.
Im gonna start updating the blog every now and then when I get something to write about.

I also copied my old blog and them wretched stories what has happened to me past years (in FIN only, sorry). but the new stories will hopefully be in english. Not sure though, we´ll see what´s my mood when I write stuff.

Hope u like what u read, if you don´t, I dont care :)

Leave me a hello or idea what to write more here.

Jejeij, Rock out with your c*ock out people!

-Chris

Iltaa!

Sain vihdoin blogini auki.
Täältä löydät tietoa minusta, sanoituksiani,linkkejä,tarinoita ja kaikkea muuta huuhaata.
Jatkossa kirjoittelen tänne sattumuksia ja mietteitä ihan sitä mukaa kun siltä tuntuu tai jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu.

Kopioin myös alle vanhan blogini jossa on muutamia kommelluksia mitä vuosien varrella on sattunut.
Vaihtelen todennäköisesti kirjoituskieltä suomen ja englannin välillä, riippuen ihan fiiliksestä millä sillä hetkellä satun olemaan.

Toivottavasti pidät lukemastasi, mutta jos et pidä, niin aivan yksi lysti minulle :)

Jätä terveiset tänne tai ehdotus asioista mistä voisin kirjailla!

Jeij ja ei muutakuin rok aut ja sitä rataa! :)

-Chris

My Old Blog / Vanha Blogini

2010-11-15T13:49:00.001-08:00

Onko sauna kaksimielisyyden ja irstauden poistaja?
Sunnuntai 30.03.2008 19:35

Tässäpä teille krypto.
Sauna. Tuo perisuomalainen aina niin virkistävä keksintö.
Joka auttaa myös moneen vaivaan ja puhdistaa niin kehon kuin mielenkin.
Koska tahansa voi mies kysyä toiselta mieheltä josko hän olisi halukas lähtemään saunomaan.
Välillä on halukas välillä ei. (Ei-halukkaat saa usein ylipuhuttua muutamalla pullolla keskiolutta taikka pahimmassa tapauksessa pullolla koskenkorvan väkiviinaa.)
Ko. kysymyksen jälkeen mennään sitten jonkinsortin tiluksille saunaan (savu,-roomalainen,-höyry, yms jne).
Ennen saunaa kuuluu tietysti peseytyä.
Käydään suihkuttelemassa pahimmat liat pois.
Sitten saunotaan. Annetaan vihdan laulaa ja höyrynhengen sihistä.
Taputellaan vierustoveria (usein alaston mies) selkään ja hoetaan perkelettä.
Saunan jälkeen taasen peseydytään suihkutellaan ja vaikka pyydetään sitä kaveria pesemään selkä.
Sitten pois saunasta ja ilta jatkuu.
Ei mitään ihmeellistä teille tässä, eikö?
Puhehan oli vain saunomisesta ja siitä kuinka pyydetään kaveria saunomaan.
Selvyys.
Sitten seuraa se twisti.
Äsken yllä lukemastanne kertomuksesta miinustakaa saunassa löylyttely kokonaisuudessaan.
Kuinka moni mies voi kysyä kaveriltaan;
"Lähdetkö meille suihkuun?"
I rest my case.
Kuinka julmaa.

- - -

- - -

Kelmikadun konnat.Keskiviikko 17.09.2008 09:12

Helvetin kelmit!
Tiedän että tekin olette tehneet samalla lailla, ja huulianne lipoen odottanut postinkantajaa saapuvaksi.
Vaan tällä kertaa ette susikoiramaisesti hauku sitä läpi myrskyn ja sateen polkevaa postimiesta, ehei.
Tällä kertaa te nuolette kättä ja heilutatte häntää, kun ko.herrasrouva kantaa teille lahjakorttia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Saatanan roistot.
-Ostin Jalostajan kolmioleivän töistä, avatessani huomasin että siinä oli hius.
Soitto kuluttajapalveluun, viikon odotus.
Tulos: 2kg tuotehyvityspaketti postissa kotiin.
-Pehmeässä marlboro askissa oli savuke jonka filtterin päässä oli harmaa piste.
Lähetin ko. savukkeen Amer Tupakkaan tuusulaan kirjeen kera.
Tulos: 1 kartonki tupakkaa pahoittelukirjeen kera.
-Atrian pizzassa oli noin 3-4cm reunaa jossa ei ollut täytteitä.
Soitto Atrialle ja 4 pvä odotus.
Tulos: Tuotehyvityslahjakortti postissa (5€).
-Valion "Play" maitokaakaojuoman tetra oli vaihtunut, ja käyttöön oli tullut samanlainen sinetti kuin esim. limsapulloissa on. Kuitenkin pakkauksen kyljessä oli kuva korkin alla olevasta ylös vedettävästä sinetistä.
Maili Valiolle, että en uskalla juoda ko. juomaa kun pelkään että joku on avannut sinetin ja laittanut sinne jotain.
Tulos: Tuotehyvityslahjakortti Valiolle (5€).
-Pizzeria Denniksen lehtipihvi oli kylmää ja mautonta.
Maili Dennikseen ja avautuminen asiasta.
Tulos: Lahjakortti Dennikseen (2kpl 17,90€ hintaisia pihvejä).
Toki tässä oli se että vielä seuraavallakin kerralla ne olivat aivan karmeita.
-Saarioisen pizzan ostettuani avasin sen ja huomasin että ko. pakkauksessa oli 2 pizzaa päällekäin.
Soitto Saarioisille ja 2vko odotus.
Tulos: Tuotehyvityslahjakortti.
-Leijona viina oli vedenmakuista, eikä näin ollen toiminut toivotulla tavalla.
Soitto Primalcolle kun pullo oli tyhjä ja räyhä päälle; "Teidän viina ei nouse päähän."
Tulos: Ei hyvitystä.

Ja taas vatsa täynnä ilmaista ruokaa & juomaa te läskipallerot menette sängylle makaamaan avaten vyönsoljen ja sen ylimmäisen napin.
Röyhtäyksen jälkeen pyyhitte suupielen paidan hihaan ja sytytätte sen halvempaakin halvemman savukkeen.
Ilmaiset kännit jäi nyt tässä episodissa saamatta, mutta niiden hankkimisesta kerron lisää sitten seuraavassa episodissa nimeltään:
"Ilmaista viinaa ja naisia".
Selkäranka kiero kuin korkkiruuvi.

- - -

The roof is on fire.
Keskiviikko 24.10.2007

Harjoittelu tekee mestarin kuuluu sanonta.
Siinä tapauksessa niinkin arkisessa asiassa kuin roskien ulos vienti, minulla pitäisi olla vähintäänkin viisi maailmanmestaruutta sekä pari-kolme mustaa vyötä.
Vaan kun ei ole.
Seuraava insidenssi selittää hyvin että sanonnassa ei ole hevon hurun perkeleen mitään perää.
Taannoin muinoin oli tuonne kodin sydämeen jota keittiöksi myös kutsutaan, kertynyt aivan perusmallin muovipussi täynnä normaalia elämisen jätettä.
Roskapussi sisälsi mm. niiden ah, niin maukkaiden jacky makupala vanukkaiden tyhjiä purkkeja, saarioisten eineksiä (joissa muuten hyvin päljon käytetään esim. broilerin nahkaa. NAM!), tyhjiä maitopurkkeja, olutpullon korkkeja, jne. Kyllähän te nyt tiedätte mistä puhun kun kerran roskaattekin. (Sottapytyt hyi.)
Anyways. tarkoitukseni oli siis viedä tuo jäte ulos pois asunnostani aiheuttamasta hajuaisteille enempää vahinkoa.
Otin paholaisen vatsalaukun (roskapussi) pois astiasta ja lähdin siirtämään sitä keittiöstä ovea kohti.
Huomasin että ilkeyttään tuo kapistus alkoi valuttamaan _erittäin_ vastenmielistä roskis nestettä lattialleni.
Lievässä paniikinomaisessa tilassa päätin abortoida mission ja heitin rivakalla otteella roskapussin keittiön hellalle sivuun, jotta voisin siivoilla muut paikat tuon häpäisyn jälkeen.
Siivouksen tuoksinassa ystäväni/tuttavani alkoi huhuilla minua msn messenger ohjelmaan ja niin ollen sivuutin koko roskis-asian ja siirryin tietokoneen maailmaan.
Jonkin aikaa ystäväni kanssa kirjaimia vaihdeltuani, rupesi nälkä vaivaamaan.
"Asia on korjattu helposti!", mietin.
"Uuni päälle ja silmä/korva/rustopullat ranskalaisineen uuniin." (pulla ovat siis yhtäkuin saarioisten liha sellaiset.)
Säädin uunin sopivalle lämpötilalle joka tässä tapauksessa oli noin 225 astetta.
Ja eikun takaisin koneelle.
Armoton mesetys jatkui. Tuli hymiöitä, meegoja, herätteitä, ja varsin hyvää juttua.
Ai että. Olimme vauhdissa emmekä voineet lopettaa.
Kunnes...
Aloin aistimaan jostainpäin asuntoani tulevan savua, kuin myös lämpöä.
Nopeasti yhteenlaskettuani tajusin että savu+lämpö vastaa samaa kuin tulipalo.
Herran mun jeesus sentään.
Säntäsin tietokoneelta kuin vainun saanut tiikeri ja suuntasin kohti keittiötä.
Paikalle saavuttuani huomasin että tuo jätesäkki joka oli liedelle jäänyt, muistutti tässä vaiheessa infernon demonia.
Se hengitti tulta, sylki savua ja valtasi hellaa sulalla todella kuumalla muovilla.
Katselin hetken aikaa kuinka ahnaasti tuo paholaisen sikiö nuoli lieskoillaan keittiöni seiniä ja kattoa.
Päätin että jumalauta tästä on tultava loppu.
Otin keittiön astiakaapista jumalaisen aseen jota muunmuassa tuopiksi kutsutaan.
Täytin tuon tuon taivaallisen välineen pyhällä vihkivedellä.
Vesi syöksyi voimalla tuopin pohjalle ja yhdellä ranneliikkeellä kumosin nestemäisen vihani suoraan viholliseni ylle.
Pussi sihisi ja kärisi ja vääntelehti tuskissaan, kunnes se pitkän taistelun jälkeen antautui ja suostui kuolemaan.
Taistelu oli ohi.
Katselin aikaansaannoksiani hetken aikaa.
Seinät mustana, asunto täynnä savua, erittäin mukava savusaunan tuoksu jokapaikassa, räjähtänyt,sulanut, ja palanut roskapussi liedellä, sekä vettä ympäri keittiötä.
Kyllä.
Taistelu oli ohi, mutta ei todellakaan voitettu.
Horatio Canen omaisesti tutkin mistä tuo roskapussi oli saanut idean syttyä tuleen.
Palataanpa hetken taaksepäin kertomuksessa niin selviää miksi.
Toki tässä vaiheessa suurimmat Sherlockit ovat arvoituksen jo ratkaisseet.
Tuskaisessa nälän tunteessa uunia päälle asettaessani, en epähuomiossa laittanutkaan uunia päälle niinkuin luulin, vaan hellan levyn suoraan kutoselle...
Tällä kertaa ei 6 ollutkaan onnennumero vaan todella epäonnen sellainen.
Ottakaa opiksi ja viekää ne roskat heti ulos.
Tai jos ette vie niin älkää laittako niitä hellalle.
Ja jos jostain syystä laitatte ne hellalle niin älkää vain asettako hellaa päälle.
Taasen päästään tulokseen:
Ylivoimaiset keittiölaitteet 15 - Christopher 0.
Näin meillä pärjätään, mitenkäs teillä?

- - -

Noniin mafiosot! Oppitunnille.Sunnuntai 19.08.2007 21:28

Kuulkaatte kaikki mafiosot nyt valistuksen sanaa.
Ja kuulkaa myös muutkin.
Tiedättehän kuinka mafialla on tapana ilmoittaa (tai oli) tappotuomiosta sillä tavalla että viedään tapettavan henkilön sänkyyn hevosenpää.
Voi jumalauta sentään.
Eikö tuo ole turhan vaikeaa?
Ensinnäkin.
Ajetaan/poljetaan/kävellään tai ihan miten vaan siirrytään paikasta A, sinne hevostallille.
Seuraavaksi sitten hevosenlannan hajussa astellaan hepan karsinalle, riisutaan siltä satulat, suitset, loimet yms kaikki oleellinen.
Talutellaan heppa ulos karsinasta (ja varsinkin jos se perkeleen elukka on jukuripäinen niin vaikeaksi menee), pidetään paikallaan ja NAPS. Henki pois eläimeltä.
Seuraavaksi sitten otetaan se työkalu käyttöön joka parhaiten hevosen kopan irroittamiseen sopii.
Jonkin aikaa raskasta työtä, hevosen kuula kassiin ja raahataan ylijäämä Saarioisille esim. pakettiautolla tms. ( ja maksetaan bensat myös)
Otetaan tuo kassi missä on hepan koppa ja lähdetään jollain ilveellä viemään sitä tappotuomion saaneen henkilön residenssille. (miettikääpä paljonko hevosen pääkoppa painaa kun ihmisenkin kuula on äkkiä ~10 kiloa).
Seuraavaksi sitten soitetaankin sille Luigille tai jollekin muulle mafia kynäniskalle että tulee tiirikoimaan henkilön X oven auki.
Hiivitään makuuhuoneeseen ja asetetaan hepan lärvi tyynyn tilalle, ja pedataan sänky uusiksi.
Sitten poistutaan jälkiä jättämättä ja AVOT! Tappotuomio annettu.
Jumalauta mikä vaiva!
Eikö järki sano mitään?
Eikös se saatana olisi paljon helpompaa vain ottaa omasta taskusta se Nokia tai Motorola ja näppäillä henkilölle X tekstiviesti:
"Tapan sut".
Press send ja homma hallussa.
Saisi ne hevosetkin rauhassa kirmailla laitumilla ilman pelkoa siitä, että joku mafioson nassikka tulee paikalle ja ottaa nirrin pois.
I rest my case.
(pilkettä silmäkulmiin, älkää valittako että kauheaa tekstiä)

- - -

Danger in the shower room (Bathroom saga pt.3)Torstai 16.08.2007 13:24

Tapahtui jo jokin aika sitten.
Tiedättehän kuinka kesähelteillä välillä on kuuma.
Tämä kuumuus aiheuttaa ihmisessä sellaisen reaktion että hikoilee.
Hikoilemin aiheuttaa taas vastavuoroisesti sellaisen asian että on käytävä suihkussa (huom! kylmä toimii ehkä parhaiten?).
Seuraavaa tapahtumaa edellytti juuri tuo yllä lukemanne yhteensattumien suma.
Erittäin kuumana kesäpäivänä, (lauantai sellaisena) saimme ystävävieni kanssa idean että olisi pakko lähteä virkistäytymään erinäisten nautintoaineiden pariin, erinäisille ulkoilma istuinpaikoille joita terasseiksi kutsutaan.
Löysimme erittäin pätevän näköisen pöydän sekä juuri sopivan määrän tuoleja ja päätimme istuutua alas.
Eikä aikaakaan kun pöytä oli täytetty kaikenmoisilla herkuilla.
Kertoilimme kaskuja, sekä nautimme toistemme seurasta kun aurinko poltti nahkojamme korkealta taivaalta saaden meidät tuntemaan olomme kuin grillikanoiksi K-kaupan uunissa.
Tätä jatkui siis monta tuntia.
Todellisuus alkoi illan mittaan hämärtyä, ja aistit turtua.
Kuumuus oli tässäkin vaiheessa sietämätön.
Jossain vaiheessa iltaa päätin että on tullut aika mennä kotiluolalle käymään nopeassa suihkussa ja sitten palata rientoihin kun aurinko on laskenut.
Vaan en osannut aavistaa että paha onni oli kytkeytynyt minuun illan mittaan.
Pääsin kotiin ja pitkillä rivakoilla luisteluliikkeillä hilpaisin suihkun alle.
Siellä sitten polskin kuin ankanpoikanen kirkkaassa kesälähteessä.
Voi sitä autuutta.
Shampoot tukkaan ja kuontalo puhtaaksi.
Vaan tässä vaiheessa alkoi erittäin ikävä tapahtuma sarja.
Kylmä vesi virtasi hiuksieni läpi saaden shampoon liikkeelle kohti kasvojani.
Pahaa aavistamattomat silmäni olivat auki kuin troolarin verkot norjan vesillä.
Shampoo teki ratkaisunsa ja kuin höyryveturi, se siirsi itsensä täyttä vauhtia silmänvalkuiaisilleni joista se sitten eteni iiriksen kautta pupilleihin.
Tuska oli sanoinkuvaamaton.
Silmiä poltti, kirveli ja muutenkin olo oli varsin ahdistunut. (varmasti joskus myös olette itse saman kokeneet.)
Rupesin sätkimään, kiljumaan ja potkimaan aivan kuin kala kuivalla maalla.
Tässä vaiheessa suihkun lattialla oleva nestemäinen saippua sekä painovoima puuttuivat peliin.
Siirsin painopistettäni vasemman jalan puolelle ja kas kummaa.
Kädet ilmaa hamuillen katsoin kuin alkoi lattia lähestymään varsin nopeaa vauhtia.
Kesken ilmalentoni tajusin että se on menoa nyt.
Käteni heiluivat puolelta toiselle epätoivoisesti etsien jotain mistä ottaa kiinni ja pysäyttää kaatuminen.
Näin ei kumminkaan käynyt, vaan rivakat käteni päättivät osua valokatkaisijaan juuri ennenkuin mätkähdin kylpyhuoneen lattialle pimeyteen.
Suurissa tuskissa painiessani tajusin pikkuhiljaa että täällä sitä nyt ollaan.
Kylpyhuoneen lattialla, paikkoihin sattuu kaatumisesta, silmiä polttaa edelleen juuri niihin joutunut shampoo, ja valot ovat pois päältä.
Hetken siellä itseäni kasatessa, päätin nousta ylös lattialta ja kärsiä kohtaloni kuin mies, jonka jälkeen suorittaa suihkutuokio loppuun ja jatkaa iltaa.
Olin siis selälläni pimeässä huoneessa ja uumoilin että helpoin tapa nousta on ensiksi nousta istuma-asentoon ja siitä seisaalle.
Vaan pimeyden takia en huomannut makaavani lattialla niin, että pääni oli noin suunnilleen lavuaarin alla.
Istumaan noustessa päätti kohtalo jälleen puuttua peliin, ja ohjasi silmäkulmani suoraan lavuaarin reunaan.
Eikä yhteentörmäys ollut siis mikään hellän emon suudelma poskelle.
Ehei, tämä oli täysi kolari kolmetonnisen rekan ja henkilöauton kesken.
Ai helvetti että teki kipeää.
Kaiken tämän jälkeen selvisin kuin selvisinkin takaisin suihkuun, sain shampoot huuhdottua viemärin unohduksen syövereihin ja poistuin kylpuhuoneesta.
Peilin eteen saapuessani tajusin kohtaloni.
Vartalo ruhjeilla, silmävalkuaiset shampoon polttaman punaiset, ja vasen silmä musta.
Että näin ikkään.
Siihen jäi sitten minun illanjatkoni. Päätin jäädä kotio nuolemaan haavojani vasen vilkku pimeänä.
Aamulla heräilin mukavaan pieneen päänsärkyyn, yleiseen pahaan oloon, sekä helvetinmoiseen morkkikseen.
Ystäväni tiesivät että olin ollut "viihteellä", mutta yritäpä sitten selittää että;
"ehei, ei silmäni ole mennyt mustaksi kaupungilla. En ole turpaani ottanut. Kaaduin suihkussa ja löin silmäni lavuaarin reunaan koska vahingossa kaatuessani sammutin valot."
Niinpä.
Uskokoon ken tahtoo ja mitä tahtoo.
Totuus jää vain minun ja kylpyhuoneen välille.
Joten tapani mukaan varoitan teitä.
Kuumuus, alkoholi, sekä suihkussa käynti = vaarallista.
Kylppäri 1 - Christopher 0.

- - -

Herätys!
Sunnuntai 08.07.2007

Herätys ihmiset hei.
Tällä hetkellä ihmetellään että miksi lapsistamme kasvaa psykopaatteja, murhaajia ja kaikenmaailman happonaamoja.
Sitten etsitään selitystä huonosta kasvatuksesta jne yms.
Voi helvetti sanon minä.
Vastaus löytyy lähempää kuin arvaattekaan.
Nelikymppinen päästään vialla oleva naishenkilö saa maailman parhaan idean tiskatessaan:
"HEUREKA! Nyt tehdään sellainen lasten televisiosarja missä on 4 ärsyttävän näköistä piipittävää avaruusoliota ja laitetaan niille televisiot mahaan (?!?!?!) jotta ne voivat sitten hieroa ja katsella niitä ajankulukseen kun tylsyys iskee.
Ja ihan sitten vain jos tuo ei riitä, niin laitetaan isoimmalle tapille purppura asu, miehen ääni ja käsilaukku! Mitä perkelettä?! Käsilaukku. Onhan nyt jokaisella itseään kunnioittavalla avaruusoliolla oltava käsilaukku mukana. Joo. Justiinsa. Lätkästään taivaalle aurinko jonka naamaksi laitetaan vauvan kasvot. Lämpöä ei siitä auringosta tule, mutta ainakin jokellusta kuuluu sitten.
Mitä ne härvelit niiden päässä on? Vastaanottimia niihin vatsatelevisioihin? Näkyyköhän niissä kaapeli-tv, mietin vain.
Nälissään jos nämä perkeleet ovat niin mitäs sitten?
No tietenkin syötetään niille tappivanukasta!
Mitä hel-vet-tiä on tappivanukas?
Kaiken ne tekevät uudestaan, ja nukkumaan mennessä niiden aivottomien tollojen on pakko tulla sanomaan 2 kertaa oma nimensä ja hei hei.
Ja nimeksi laitetaan sarjalle ja rodulle "Teletapit". Tele-tapit? Mitä mitä mitä mitä!?!?! Sponsoroikohan joku paikallinen teleoperaattori sen ämmän aivoituksia. "Jos kutsut olioitasi teletapeiksi niin saat nimellisen korvauksen vaivastasi."
Voi jeesus perkele sentään.
Ja se imuri. Mikä sen tarina oikein on? Siitä en edes aloita.

Joo-o.
Ei saa sympatioitani nämä saatanan oliot.
Älkää siis syöttäkö lapsillenne tätä sarjaa missään tapauksessa.
Tai jos niin teette niin älkää tulko valittamaan kun vanhuusvuosianne viettäessä heräätte yöllä veitsen iskuihin kun pikku-Matti 35vee kärsii jälkitraumaattisia vaurioita aivoissaan ja päättää teurastaa koko suvun.
Varoitan vain.

- - -

Paha karma(ko?)/loppu hyvin kaikki hyvin Vol.1
Perjantai 05.05.2006

Noniin.
Taasen päästiin maistelemaan elämän suloisia katkeria hetkiä.
Menin 08.00 tänä herran päivänä Poliisiasemalle anomaan uutta passia kadonneen tilalle.
Astelin innoissani jonotusnumero kädessäni vuorolleni sattuneelle tiskille.
Jo tiskillepäin marssiessani huomasin tuon virkailijan katsovan minua "mikä helvetin renttu tämä on" ilmeellä.
Iloisesti toivotin "almalle" hyvät huomenet ja ilmoitin anovani uutta passia.
Kulmiaan hieman rypistäen ja silmälasejensa takaa minua mittaavasti tarkastellen "alma" totesi
kylmän suomalaisesti; "Jaha."
Tästä välittämättä jatkoin jutustelua, ja ilmoitin että olen kadottanut edellisen passini.
Asiasta ilmeisen innostunut virkailija salaman rivakasti löi käteeni passin katoamis ilmoituslomakkeen joka oli varsin täyteen printattu perusbyrokraattisia artikloja/kysymyksiä.
Nopeasti (haha!) lomakkeen täytettyäni palautin sen hymyillen tälle varsin epämiellyttävälle "kurpalle".
Virkailija silmäili lomakettani ja taasen narisevalla äänellään ilmoitti että kohta
"Missä passi katosi ja milloin", on täyttämättä.
Kerroin että edellinen passini katosi vuosia sitten, enkä osaa sanoa missä tai milloin.
Siitähän sitten tilanne pääsi alkuunsa.
"Edelleenkään en tiedä missä tai milloin sen kadotin."
vaan tämä ei riittänyt.
Tiskin takana mankunut harpyija käski laittamaan oikean tiedon.
Selvä.
Passini siis katosi 17.5.2002 Isäni kodissa vanhassa huoneessani kirjojen seassa.
Muori oli tyytyväinen ja jatkoi uuden passihakemukseni täyttämistä.
Hetken kuluttua tämä virkailija katosi pitkäksi toviksi takana olevaan toimistoon.
Aikaa kului.
Kunnes.
Tämä vahvasti haudasta nousseen näköinen virkailija palasi ja ilmoitti että minun tarvitsisi mennä hänen mukanaan käymään "tuossa kulman takana".
Lähdin hyvillä mielin virkailijan mukaan ajatellen että tiedossa olisi lisää lomakkeitten täyttöä koskien kadonnutta passiani.
Vaan tätä en osannut koskaan kuvitella...
Kulman takana seisoi kaksi varsin isoa virkapukuista konstaapelia!
Toinen konstaapeleista ilmoitti;
"nyt on sellainen tilanne että teillä olisi "Etsi" merkintä päällä (tarkoittaen siis etsintäkuulutusta.".
Hieman hämmästyin kun poliisit lähtivät taluttamaan minua asemaa kohti.
Voi että.
Kädessäni olleet hopeaketjut kalpenivat täysin ranteissani oleville kolmen tuuman vahvoille käsiraudoille.
Siinä sitten kävelin poliisien kainalossa lauleskellen "taas mua viedään linnasta linnaan!"
Pääsin jonkinmoiseen odotustilaan istumaan ja rupesin heti kaivamaan puhelinta taskustani
soittaakseni SOS puhelua tuottaja/manageri/producer/juristi/varatuomari Lepaardille.
Lepardi vastasi ja kylmän rauhallisesti tyynnyteli minua sanoen;
"kaikki on hyvin poikani. Älä pelkää. Sillä konstaapelit ovat ilmoittava sinulle ilosanoman".
Tovin päästä konstaapeli palasi luokseni ja ilmoitti että haku on johtunut 2004 vuonna saamastani sakosta (hys!).
Ilmoitin hoitaneeni asian pois alta jo vuosia sitten.
Nyrpeästi konstaapeli katsoi minua ja päästi minut pois.
Rauha oli siis laskeutunut.
Palasin passia anomaan helpottuneena, mutta siltikin mielessäni leijui ajatus; "mitä jos olisin joutunut vankilaan".
Huh.

Siinä oli taasen hieman ihmettelemistä aamuksi.

- - -

Kummallinen erikoinen Äiti-luonto. Part. 4Perjantai 14.04.2006 15:22

Muistui mieleeni eräs julma tapahtuma jonka olen unohtanut kokonaan mainita.
Well.
Kaikki alkoi siis siitä kun olin jo muutaman päivän kulkenut samoissa vaatteissa.
(juuri siitä syystä että en ollut laiskana jaksanut pestä vaatekertaani.)
Olin siis ratkaisun edessä.
Joko:
A) keisarin olisi hankittava uudet vaatteet,
tai
B) ne jo tutuksi päälle kuluneet rikkinäiset olisi pestävä.
Pitkän pohdinnan jälkeen olin tullut tulokseen.
Päätin pestä vaatteeni (tätä päätöstä tehdessäni en ollut laisinkaan tietoinen siitä että se saisi minut vielä katumaan).
Sysäsin siis nuo farkut, sukat, paidat, yms kaikki väriskaalaan sopivat (Huom! muistetaan että värillisiä sekä valkoisia EI SAA pestä sekaisin) sisään tuonne unohduksen mustaan syöveriin joka ainakin joka toisen mustan sukan syö.
Tarkoittamani pahamaineinen rakkine on siis nimeltään "pyykinpesukone".
Kone alkoi onnellisena hurisemaan.
Pitkän tovin masiina velloi vaatteitani ensiksi myötäpäivään, sen jälkeen vastapäivään.
Hur rur sur rur ja klik klik.
Pesu oli tullut päätökseen.
Avasin koneen luukun ja nostin vaatteet kuivumaan.
(tässä vaiheessa varmasti herää kysymys että "mitä helvettiä! eikö kone tehnyt mitään ratkaisevaa väkivaltaa tarinamme päähenkilölle." Vastaus on Ei. Tämä perkeleen keksintö oli paljon ovelampi kuin osasin edes kuvitella.)
Samaa pyykinpesua oli siis jatkunut jo monta viikkoa.
Ja monta viikkoa olin aivan tietämätön asiasta.
Tuo kone oli sysännyt likaveden poistoletkunsa kylpyhuoneen roskakoriin.
Joten siis monen viikon ajan tuo laite oli poistanut vetensä roskakoriin, joka nyt yli äyräidensä tulvi todella kuvottavan tuoksuista vettä.
Huomasin tämän ankaran totuuden siinä vaiheessa kun siivotessani päätin viedä kylpyhuoneen roskapussin ulos.
Kaikkihan te tiedätte että likainen vesi haisee.
Mutta jossain vaiheessa kun vesi lakkaa liikkumasta niin haju myös katoaa.(vain siis piiloutuakseen)
Nostin roskapussin ilmaan.
Laitoin tuon karmivan veden liikkeelle.
Tajuntani täyttyi jostain aivan mahdottoman kuvottavasta tuoksusta joku pussista tulvi.
Olin lamaantunut.
Keräsin itseni ja päätin että tuo pussi olisi keinolla millä hyvänsä saatava ulos ja äkkiä.
Läksin juoksujalkaa ulos kylpyhuoneesta vain tajutakseni että pussissa oli reikä.
Nyt siis asuntoni lattiat olivat täydennettyjä tuosta paholaisen nektarista.
Eteiseen päästyäni päätin myötää tappioni.
Pesukone 1 - Chris 0.
Asuntoni tuoksui maailman hirveimmälle, samaan aikaan kun housuni (jotka juuri päivää aiemmin samaisessa koneessa pesin) olivat märät sekä lattiat täynnä tuota hirveyttä.
Tunsin oloni nöyryytetyksi.
Pesukone oli voittanut.
Poistuin hakemaan moppia.
En kovin iloiseksi tullut.

- - -

Kummallinen erikoinen Äiti-luonto Part 2. (jokapäivä oppii jotain uutta.)
Maanantai 27.03.2006

Taasen kerran sattui ja tapahtui Bosch merkkisen helvetinkoneeni kanssa.
Huomasin että jostain syystä astiani olivat päässeet likaisiksi jokaista astiakaapin asukkia myöten.
Oli siis tullut taasen aika laittaa Herrat, Rouvat, Neidit sekä muut kuntaan kuuluvat suihkuun.
Asetin siististi kaikki synkkään Bosch merkkiseen kylpyhuoneeseen, ja perään laitoin sokeripalaa muistuttavan sinivalkoisen pesutabletin.
Hetken kuluttua kone jo lauloi tuota puhtauden lauluaan samalla pesten sisältöään.
Aikaa kului...
Kunnes tiskari ilmoitti että suihkutuokio olisi nyt ohi.
Pahaa aavistamattomana kävelin sen luo ja avasin luukun.
Luukun avatessani Bosch huokaisi syvään ja antoi kasvojeni nauttia tulikuumasta kosteasta hengestään.
Tovin päästä päätin yrittää avaamista uusiksi.
Tällä kertaa avasin koko luukun kerrallaan auki samalla uutta höyrysuihkua varoen.
Mutta ei.
Bosch oli tällä kertaa ovelampi, ja jotenkin sylkäisi tuon sinivalkoisen puoliksi sulaneen tabletin päälleni.
Paitani ja hiukseni olivat märän pesujauhetabletin runtelemat ja kasvoni huusivat Niveaa aiemmasta höyrytyksestä.
Tiedänpähän ainakin miltä astioista tuntuu pesussa.
Ironisesti stereoissani soi samalla Mr.Brightside.
Se oli kovin mukavaa.

- - -

Kummallinen erikoinen Äiti-luonto.
Tiistai 10.01.2006

Valvoin kokonaan taasen viimeyön.
Aamulla sain jostain sen verran elämää sisälleni että päätin siistiä huoneistoni.
Hetken aikaa tohinoissani järjestelin paikkoja, kunnes tuli tiskien vuoro.
Avasin tuon Bosch merkkisen helvetinkoneeni joka astiani tiskaa.
Hämmästyksekseni sisällä olleet esineet olivat saaneet kunnon turkin.
Päässäni heräsi kysymys; "Voivatko metalliesineetkin kasvaa karvaa".
Tovin miettimisen jälkeen oli minun vain pakko uskoa silmiäni.
Kyllä.
Se oli totta.
Haarukat olivat tiheän valkoisen karvan peitossa.
Tulin siihen tulokseen että asuntoni ikkunoiden tiivisteet olivat pettäneet Bosch astianpesukoneen tiivisteiden ohalla, ja aiheuttanut ulkona olevan pakkasen takia Bosch tiskariin todella kylmät olot.
Näin ollen astiat olivat pakotettuja kasvattamaan kylmyyden peittoamiseksi turkit.
On mahtanut Herra Haarukkaa sekä Neiti Kattilaa sapettaa se, että joutuvat olemaan kylmässä/pimeässä kopissa likaisina monta päivää.
Laitoin koko Boschin asuinkunnan tulikuumaan suihkuun.
Tulin iloiseksi.

Learning...

2010-09-15T14:53:00.000-07:00

Right now im learning how to use this wretched blog.
Once I learn a bit more, im gonna start upping stuff here. Some will be in Finnish, some in English. Sorry in advance for non-finnish readers.