Noniin.
Herra Blacksnot pääsi jälleen todistamaan kuinka karmaisevaa voi eläminen olla.
Tapahtui herran vuonna 2009, ja päivä oli lauantai 6. kesäkuuta. Tahi mahdollisesti jo päivä oli vaihtunut seuraavan puolelle.
Olin saapunut Tampereen rullagrillille savukerasia mieltäni painaen, joten ko. pääkallopaikalta sen sitten lunastin. (Huom. Rullagrilli on erittäin hirveä paikka ja pitäisi mielestäni muuttaa suihkulähteeksi.)
Tätä ennen olin poikennut tuossa aina niin mukavassa Donaldin pojan ravitsemusalan liikkeessä hakemassa itsellenni sellaisen sademetsiä vihaavan paperikassillisen kananpaloja & muunsortin hampurleipiä.
Onnellisena grilliltä lähdin tarpomaan kohti kantakapakkaani kun yhtäkkiseltään kuulen takaani vimmatunlaista möykettä ja ulvontaa.
Hetken asiaa mietittyäni päätin katsoa millainen on tämä seitsenpäinen perkeleenkoira joka takanani huutaa.
Noh, paikalle oli sattunut peltihevosellaan oikein kaksin kappalein Tampereen kaupungin poliisivoimaa.
Konstaapelit ystävälliset huutaen uhkaavasti käskivät minua pudottamaan kaiken mitä minulla on käsissäni ja nostamaan kädet ilmaan.
Tuumailin että voisiko kyseessä olla Rap-konsertti, kun käsketään kädet ilmaan laittamaan.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että siteeraan Hugo peikkoa ja totean "Herää pahvi, nyt on tosi kyseessä."
Asetin juuri ostamani ruoat sekä savukkeet maahan ja jäin odottamaan virkavallan seuraavaa liikettä.
Liike oli se, että he avasit tuon metallisen pedon kidan ja laittoivat minut sen sisuksiin.
Ostokseni ja muun omaisuuteni he laittoivat auton sisälle, mutta kuitenkin niin etten päässyt käsiksi niihin.
Koin suurta huvittuneisuutta tapahtuneesta ja autonperässä istuessani nauroinkin itsekseni koko matkan poliisien päämajalle.
Sorin asemalle saavuttuamme kysyinkin sheriffiltä, että mistä minua syytetään ja minkä takia heidän piti päättää iltani tällä tavalla.
Nuorempi virkaintoinen (ilmeisesti apulaissheriffi) vain ystävällisen ilkeästi käski minua tukkimaan suuni, koska syy minulle kyllä vielä selviää.
Ei muuta kuin sisälle aseman tiloihin ja poika putkaan.
Hetken odotettuani, vanhempi tinarinta saapui samaan selliin kanssani ja käski minua tyhjäämään taskujani ja ottamaan sukkia sekä paitaa pois.
Arvelin että kyseessä on Blue Öyster Cultin salajuoni ja emmin hetken aikaa, mutta loppuviimeksi tulin siihen tulokseen että minulle tuskin sodomiaa tullaan suorittamaan.
Konstaapeli tutki taskuni, sukkani, kenkäni, jne yms tms jne, you get the point.
Tämän jälkeen hän tokaisi vain että "selvä homma, olet vapaa lähtemään."
Hieman näreissäni kysyin häneltä syytä miksi minut mukaan otettiin ja vietiin asemalle tutkittavaksi.
Vastausta ei tullut.
Kysyin vielä että laittavatko he minut Sori-Tammela välin suorittamaan apostolin elkein, vai voisivatko he lastata minut rautakameliinsa ja kyyditä minut Amadeus ravintolaan.
Tähän he suostuivat.
Jälleen poika auton perään ja matka kohti kapakkaa alkoi.
Kapakan eteen parkkeerattuaan he laskivat minut jälleen vapaalle jalalle ja pahoittelivat tätä "häiriötä".
Kysyin jälleen kerran syytä tähän noitavainomaiseen vapaudenriistoon.
Tässä vaiheessa sain vastauksen:
"Saimme nimettömän vihjeen yleisöltä että henkilö, johon täsmää sinun tuntomerkkisi, on myynyt heroiinia alaikäisille keskustassa."
Noniin!
Hienoa salapoliisityötä herra Sherlock ja arvon avustajasi Watson.
Sauna Open Air viikonloppuna ovat saaneet vihjeen että: "Henkilö jolla on mustat housut, musta paita, sekä musta tukka, on kaupitellut heroiinia alaikäisille."
Onneksi olin ainut koko tampereella ko.päivänä joka sopi kuvauksiin.
Harmi vain että konstaapelit eivät sitä heroiinia löytäneet minulta.
Ehkäpä ne alaikäiset ostivat sen kaiken?
Summa summarum.
Ei järki päätä pakota smurffeilla.
Miksi juuri heroiinia, ja miksi juuri alaikäisille?
Sain kuitenkin kyydin rautatieaseman liepeiltä tammelaan. Toki pienen kiertotien kautta, vai what say you arvon lukija?
Hermoni vain kärsivät pientä grillitapahtumaa tuon johdosta.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Ps. Kun kuitenkin mietitte tässä vaiheessa, että mitä niille ruokatavaroilleni tapahtui jotka omistin?
Vastaus on, että ne jäivät poliisien huomaan, enkä niitä sen koommin koskaan nähnyt.
Ehkäpä heillä oli vain niin kova nälkä sitten.
