Part 3: Alarm in the bone church and a 4-star hotel in Nitra for free.

Olin täysin vakuuttunut että kyseisessä repaleisessa hotellihuoneessa kummittelee, eikä sänkyni päädyssä ollut verhoja edes nimeksikään joten vahva tunne siitä, että joku seisoo ikkunan takana häiritsi koko yön...
Voitte kuvitella kauhistuksen määrää kun heräsin yöllä siihen että rumputaiteilija painelee vessaan ja potkaisee samalla sänkyyni.  sikiöasentoon oli ääntä nopeampaa. Luojalle kiitos nukahdin samantien uudestaan.


Aamulla herätys oli 09.00, ja kun herätyskello soi, tuntui siltä että oltaisi nukuttu vain pari tuntia. Sen verran oli epämukava tuo about 40cm paksu, kostea ja jääkylmä...tyyny.
Väkisin ylös, suihkuun ja ulos odottelemaan seuraavaa siirtoa kohti Ostravaa.

Odoteltiin hotellin ovien edessä että Peter hakee auton, ja samalla huomattiin että yhdeksältä hengeltä yöpyminen olisi kuulunut maksaa 63€. Myös keikkasoppariin kuului meille ilmaiset ruoat ja juomat baarilta. Jännä homma, että baarin promoottori sanoi että hän voi käydä meille varaamassa ja maksamassa hotellin, sekä tilata meille ruoat.
Noh, pizzat tuli ja 2 kaljalippua per naama (limpparia ei saatu ilmaiseksi, eikä kaljalipulla).
Kuitenkin kun keikkaliksa saatiin käteen, niin tämä palvelualtis promoottori oli veloittanut 40€ ilmaisista kaljoista ja ruoista, sekä 110€ tuosta 63€ maksavasta hostellista.
Palvelu pelasi siis jälleen, ja taasen kerran päästiin todistamaan kuinka Suomipoikaa viedään kuin litran mittaa liksoissa, ja jo tutuksi tullut "small problem" lause oli taas kuulunut kun rahasta puhuttiin.

Oh well, who gives a fuck.

Meillä oli sen verran aikaa seuraavaan load-iniin, että päätettiin käydä Kutna Horassa tuossa pienoisessa kirkossa joka on rakennettu sisustukseltaan kokonaan ihmisten luista.

Eihän me sinne ees löydetty navigaattorilla. Jonkinsortin kapitalistien juoni oli siinäkin, kun katottiin netistä osoite, niin navigaattori vei jonnekin ihan ihme Tshekkiläiselle narkkikujalle, jossa seuranamme oli muutama muukin samaan ansaan langennut onneton turistiparka.

Onneksi Peter haisteli jäätävällä suuntavaistollaan missä oikea paikka voisi olla, ja kas kummaa, heti löydettiinkin paikalle.

SS-joukot päättivät ottaa nopeat turistikuvat ennen kirkkoon siirtymistä (mm.paikallisesta koiranjätöksestä), ja sitten sisälle.

Sisäänpääsymaksu oli kutakuinkin muutaman euron, ja heti meille lyötiin Suomenkieliset historiikit käteen.

4x ihmisen reisiluista ja pääkalloista tehtyä about 4x4m leveää ja yhtä korkeaa luupinoa, kattokruunu luista, alttari luista vitriineissä kalloja joista näki vielä kuinka joltain vääryyttä kärsineeltä ihmiseltä oli lyöty kasvot irti, jne. Kylmät väreet meni pitkin selkäpiitä.

Oltiin oltu arviolta 5min kirkossa sisällä, kun kirkossa pamahti hälytykset soimaan.

Hetken pällisteltyämme, jouduimme toteamaan että kukas muukaan on asiasta vastuussa kuin ikioma robottimme Mr. Pelttari.
Juho oli päättänyt kuvailla livevideo materiaalia kaltereiden takana olevista luupinoista, eikä ilmeisesti tajunnut että kalterit ovat laitettu paikalleen syystä. Ei, kaltereiden välistä ei pidä mennä sörkkimään ja tunkemaan kameraa mahd lähelle luukasaa. Niin ei vaan tehdä, mutta ilmeisesti roboon ei oltu tätä ohjelmaa ohjelmoitu kun kuitenkin niin oli pakko tehdä. "Juho, sä oot ihan v*tun huono robotti" piti siis kutinsa.
Tästä onneksi selvittiin säikähdyksellä, koska ketään paikalla ei tuntunut tämä kömmähdys haittaavaan yhtään. Varmaan melko yleinen moka. Eli Juho, saat anteeksi. Sitä en tiedä mitä yläkerran herra on mieltä kun kirkossa toheloit, mutta siitä vastaat sitten itse joskus.

Hetki vielä ihmeteltiin luiden määrää, ja kävin itse ostamassa pienen keraamisen kallon muistoksi.
Matka kohti Ostravaa hep!

Tämä matka kesti mielestämme todella vähän aikaa verrattaen siihen mitä oltiin totuttu istumaan on the road.

Ostravaan kun saavuttiin, oli ensimmäinen mielikuva post-apocalyptisesta maailmasta, koska kaduilla ei ollut ketään ja taivas oli harmaana.

Kaivoskaupunki, jossa ei elämää. Tietääköhän nää ees mitä on rockmusiikki?

Mielikuvat muuttui hieman kun saavuttiin keikkapaikan eteen.

Venuen kyljessä oli iso valotaulu jossa pyöri komeasti Amendfoil + Snovonne nimet. Valokyltin viereen oli korkealle seinälle ripustettu Cadillacin (?) puolikas.
Tää on hienoa!

Mentiin sisälle baariin ja sama meno jatkui. Keskellä baaria oli Pulp Fiction-tyyliin pistetty pinkki auto, joka oli muutettu ravintolan pöydäksi, seinillä rokkihenkinen sisustus iso lava, ja muutenkin koko mesta oli törkeän siisti.

Samainen mesta oli myös panimo, joten tottakai me alettiin maisteleen paikallista olutta, joka oli hyvää ja tislaamatonta, ja sai jokaisen pakin sekaisin melko hienosti.
No ei anneta sen haitata. Tähän mennessä rundin parhaat ruoat, pihviä, pekonia, grillattua kanaa, grillattuja vihanneksia jne ja hintaa joku 3€ per annos. Ei paha!

Keikka saatiin alkuun ajallaan ja hommat toimi. Tai ei toiminut. Lauluvirtuoosimme Lassi kipusi lavalle ja toivotti paikalliset tervetulleeksi Tshekiksi rumimmilla sanoilla mitä osasi. Rokki alkoi soimaan hieman hämmentyneiden katseiden saattelemana.

Paikka oli kuitenkin jengiä hienosti ja porukka tuntu oikeesti tykkäävän menosta.
Kesken keikan Robot-Peltor onnistui katkaisemaan kitarasta jälleen kielen, ja alkoi helvetillinen kielenvaihtamishärdelli. Tovin katseltuani toimintaa, tulin tulokseen että riennän auttamaan tässä kielen paikalle saattamisessa. Sankarin elkein lavalle, kitara Juholta, revin risan E-kielen pois ja alan etsimään kiireessä varakieltä. Ei löydy. Kysyn Juholta apua että mistä nuo varakielet voisi löytää, niin sain vastaukseksi sen, että Juho oli jo ehtinyt laittamaan kielen paikoilleen, mutta ei kiireessä saanut viritysnuppiin sitä kiinni. Ja minähän tomerana poikana olin repinyt sen huisin helevettiin. Noooooooooh, nopeasti kieli paikalleen uusiksi, kiristys ja viritys. Kyllä siitä kalu tuli, mutta totesin että parempi varmaan pitäytyä lestissään ja kitarateknikot on asia erikseen.

Koko keikan joku paikallinen rokkidiggari jorasi mukana, ja osasi jopa laulujen sanat!

Kyseinen herrasmies ei puhunut sanaakaan englantia, mutta siitä huolimatta Juho lähti kaverin kanssa röökille pihalle. Seurasi kiusalliset hetket, kun et osaa kommunikoida mitään, paikallinen on aivan perseet olalla, etkä itse polta tupakkaa sillä hetkellä.

Sen verran ukko osasi englantia, että ranskalaisia lentosuudelmia viittoen tuli suusta ulos sanat "Iron Maiden, Metallica, AMENDFOIL! Muiskis muiskis!"
Ei hirveän huonoon joukkioon herra kategorisoinut Äettän poikia.

Jengiä valui lisää mestaan Amendfoilin jälkeen, Snovonnea olikin katsomassa jo melko hyvin jengiä. Huipun keikan vetivät Slovakit, ja keikan jälkeen ehdittiin vielä muutamat vattansekottajat juomaan kunnes alkoi ripeä purku jotta päästään Snovonnen rumpalin Tukyn ja hänen tyttöystävänsä kämpille pitämään pippalot jotka meille oli järkätty yöpymispaikan lisäksi.

Ostravasta siis kohden Braaaatislaaavaaa, ja bileet jo bussissa!
Bileet meni sellaiseksi, että koko porukka nukahti ennen Bratislavaan pääsyä, ja kun viideltä päästiin Tukylle, niin porukka halusi vain nukkumaan. Vallattiin olohuoneen lattia meidän porukan voimin eikä edes peittoja vaivauduttu ottamaan, saatika patjaa. Koko remmi pöydän alla siistissä rivissä.

Hetken päästä rumputaiteilijamme Samu "mashasha" Honko totesi kaikille, että nyt kun ollaan vieraina, jos Peter haluaa ottaa kaljan tai pari meidän kanssa niin vaikka sisulla se hoidetaan.

"eiiiiiii, kerrankin mahdollisuus nukkua mahd pitkään ja väsyttää niin kovasti", kuului valitus.

Olimme juuri päässeet sammumistilan parhaaseen ja syvimpään uneen kun kuului kohtalokkaasti Samun suusta lausahdus: "Jumalauta jätkät, pahin mahdollinen. Peterillä on kalja kädessä. Joka jätkä ylös".

Ihme ja kumma kukaan ei valittanut mitään, vaan kunnioitus vieraanvaraisuutta ja Peteriä kohtaan oli niin suuri että kaikki nousivat ylös skoolaamaan paikallisella vodkalla vielä muutaman paukun ajan.

Tovi jatkettiin ja tultiin tulokseen että kello on kuusi aamulla, mennään nyt nukkuun ja nukutaan univelat pois ja herätään joskus kolmen-neljän aikaan pirteänä. Meille pelkästään oli olohuone varattu ja muut nukkuivat muissa huoneissa. Jes, unta ja pitkään, ZzZzz!

Ilmeisesti Slovakiassa ei ole nukku-Mattia nähtykään, vaan kyseisen jantterin virkaa toimittaa Aulis Kerlander, Virallinen valvoja.
Taas Murphyn laki otettiin käyttöön, ja miten meille kävikään?
Tukyn tyttöystävä ei saanut nukuttua, joten Tukykaan ei nukkunut. Jostain syystä pariskunta päätti tulla aamulla kymmeneltä nukkumatilaamme jutustelemaan meidän kanssamme, ja meille luvatut pitkät yöunet olivat historiaa. Alta 4h kännistä unta ja perse ylös lattialta.

Hieman tunsin oloni ärtyneeksi täytyy myöntää, mutta kun olimme vieraissa ja reissulla oli ollut sen verran hauskaa että ei annettu sen haitata.

Paikallinen vieraanvaraisuus jatkui, kun Tukyn tyttöstävä tuli kysymään onko kellään likaisia vaatteita. No olihan niitä, joten kaikkien likaiset kuteet kerättiin lattialle pinoon. Pino oli kokonaisuudessa mustia vaatteita täynnä, poislukien Juhon valkoinen t-paita.

Pet´ka (emäntämme) keräsi vaatteemme ja pisti ne pesuun. Hän ei vain viitsinyt pistää Juhon valkoista paitaa samaan koneeseen joten neiti tomerana pesi sen käsin. Jep. Tämä oli jo meidän mielestämme niin hienoa toimintaa että lähestulkoon kyynelehdimme krapuloissamme ja päässämme soi Täällä Pohjantähden alla. Koti-ikävä oli lähestulkoon mitätön. Oi kuinka hienoa!

Samaan aikaan Tuky oli keitellyt meille perinteistä paikallista hernekeittoa ja tarjoili sitä pöytään.

Mimmi pesee meidän vaatteita käsin, isäntä kokkaa meille ruokaa ja valittelee että on pahoillaan kun eivät voi tarjota meille enempää. Jaa että mitä? Meidät juotetaan, ruokitaan, majoitetaan ja meidän vaatteet pestään vieläpä käsin, vielä pitäisi antaa meille enemmän. Isäntäpariskunta huomasi väsymyksemme, ja tarjosi vielä tämän päälle meille omaa sänkyään johon voisimme mennä ruokalevolle. Juuei, ei olis kehdannut. Suunnattoman iso kiitos kaikilta meiltä Tukylle ja Pet´kalle A-luokan toiminnasta!

Pikkuhiljaa alettiin siirtymään bussia kohden ja seuraavalle keikkapaikalle. Keikkapaikka oli 10min ajomatkan päässä ja nopean purkamisen jälkeen istahdettiin tilaamaan hampurilaiset koko jengille.

Muut istuivat pöydässä ja polttelivat tupakkaa limpparia hörppien, ja Peter tuttuun tapaa roudasi, teki soundcheckiä kasasi lavaa, siirteli autoa jne. Hampparit tulivat pöytään sillä välin, ja kolmannen kerran jälkeen Peterille todettuani että ruoat ovat pöydässä, hän malttoi hetkeksi lopettaa työskentelyn ja tuli syömään.
Vaan taas oli Murphy ja murphyn lait mukana. Ainut ihminen joka painoi tuhannesti hommia muiden istuessa, sai hampurilaisen ilman pihviä. Pieni juttu, mutta silti!

Palautettiin tarjoilijalle burgeri ja saatiin uusi pöytään, tällä kertaa tarjoilijana oli paikan kokki, joka henk koht tuli pahoittelemaan pöytään virhettään. Propsit toiminnasta!

Keikkaan oli vielä aikaa joten lähdettin Samulin ja Lassin kanssa pyörähtään paikallisessa isossa rokkibaarissa joka oli päällystetty mm. Bodomin julisteilla. Pirate bar, yarr!

Takaisin keikkapaikalle siis, ja huomasimme että nyt oli lippuja myymässä tomera täti.

Yritit kävellä ovesta sisälle, niin potkutyylillä eteesi ilmestyi jalka ja kääntyessäsi katsomaan mitä tapahtuu, takaisin tuijotti murhaava katse. Kukaan ei mennyt hänen ohitseen. Sen verran jämy akka, että Juho ei esim päässyt sisälle ennenkuin joku illan järjestävästä tahosta tuli ilmoittamaan että kyllä, kyseessä on bändin muusikko.

Lähimuisti tällä lipunmyyjällä oli ehkä maailman paskin, koska itse ravasin pihalla about 20-30x, ja silti joka kerta se muija nappas olkapäästä tai mistä vaan kiinni ja kyseli että milläs asialla sitä ollaan.

Porukkaa saapui todella hyvin paikalle vaikka oli sunnuntai. Tupa oli meinaan liki täynnä.

Ensimmäinen bändi sa WTF-reseptorini heräämään ja joutumaan pakokauhun valtaan.
Lavalle asteli rumpali silinterissä maskit päällä, kitaristi ja basisti olivat jonkin sortin hipstereitä tms. Basistin soittotyyli hämmästytti. Ihmeteltiin onko bassostyrkkari päällä ollenkaan, kunnes selvis että on se, ja melkoisen kovalla, mutta artistin soittotyyli on kyseenalainen. Ukko soitti sormillaan, ja varmaan kuvitteli että kielet on tehty hämähäkinseitistä ja ne menee poikki, koska niin hiljaa se niitä soitti. Oikeesti. Tän bändin piti olla joku "törkeen hyvä paikallinen pumppu joka tekee leffatunnareista covereita ja muuttaa niitä omanlaisikseen". Ok, sounds good.

No ei ollut. Soitto ei kulkenut ja sovitukset oli kökösti tehtyjä sekä suoraan sanottuna paskoja.

Siinä vaiheessa allekirjoittaneella liippasi yli, kun lavalle hyppäs paidaton miimikko heilumaan.

Kyseisellä miimikolla ei ollut mitään tarinaa esityksessään, vaan koko homma näytti pikemminkin siltä että "kunhan heilun täällä maskit naamalla". Joo-o, siitä selvittiin kuitenkin.

Seuraavaksi oli Amendfoilin vuoro lunastaa paikkansa Bratislavalaisten sydämessä.

Ja sehän onnistui!

Jopa Robotin täti ja serkku olivat ajaneet Itävallasta kannustamaan ukkoja!

Jo keikan meininki ja itse musiikki sai porukan innostuun ja oleen vakuuttunut bändin toiminnasta. Tähän päälle pari killeriä vielä niin homma oli taputeltu. Lassi kun oli jo rundille saapuessa, Bratislavassa pikaisesti poikettaessa, säveltänyt laulun joka oli yksi sana. BrrrRRrrraaaaaaattiiiissllaaaaaaavaaaa (oopperatyylillä)! Tämä sai koko yleisön naurahtamaan, ja rumpalimme esittely löi viimeisen naulan arkkuun.

Tukyn ja Pet´kan luona meille selvisi, että Samu Honko on Slovakiaa, ja tarkoittaa käännettynä self-masturbator. Ok, Slovakiaksi se kirjoitetaan samO honko, mutta lausuttaessa se kuulostaa samalta. Lassi kertoi porukalle että "funniest part is that our drummer is called Samu Honko. For real it is his name". Our work here is done.

Jäätiin fiilisteleen Snovonne, joka jyräsi kotiyleisön edessä kuin höyryveturi! Homma toimi ja tässä vaiheessa baariin ei olisi mahtunut enempää väkeä katsomaan keikkaa.

Me istuttiin Lassin kanssa terassilla juttelemassa erittäin asiallisen hepun kanssa, joka myös oli nimeltään Peter. Hän kertoi että about 90% hänen ikäisistään miehistä on nimeltään Peter Slovakiassa. Jännä homma. Peterin kaveri Petronella kysyi multa ja Lassilta otettaisko me heidän kanssaan yhdet shotit. No toki, vieraanvaraisuudesta ei saa kieltäytyä.
Hetken päästä eteen tuli jukolauta mukilliset paikallista katajaviinaa Borovickaa. Oikeesti siis about 1,5dl. Toista on shotit siellä. Ilta jatkui hauskanpidon merkeissä ja tutustuessa uusiin mahtaviin tyyppeihin. Snovonne keikan jälkeen alkoi purku, ja lähdin itse hakemaan illan tuottoja, vain huomatakseni että tämä jämy lipunmyyjägimma on kadonnut ja samoin on rahalipas.

Hetken etsittyäni löysin tän muumimamman baaritiskiltä aivan tuhannen perkeleen jurrissa, rahalipas kainalossaan. En edes tohtinyt kysyä että mitä niin jeesuksen perkelettä tapahtuu, ja saisinko liksamme, kun neitokainen vaappui aku-ankan elkein täysin toiseen suuntaan. Oh well, joku muu hoitakoot, oma henkikultani on kallis.

Anyways, rahat saatiin ja sitten alettiin siirtymään nukkumaan tunnin ajomatkan päähän, Snovonnen ja Peterin kotikaupunkiin Nitraan.

Tukyn vieraanvaraisuus jatkui taas. Kaveri oli soittanut isälleen (joka on slovakian yhden isoimman bändin manageri), ja ilmeisesti kertonut että meillä oli jäänyt yöunet hieman vähäiselle, koska tämä manageri-isä meni ja hoiti meille 4-tähden hotellista huoneet ilmaiseksi.

Voin kertoa että oli melkoisen autuas tunne kaatua hotellin pehmeään sänkyyn ja saada kuivat ja puhtaat lakanat alle.

Me otettiin Juhon kanssa toinen huone ja muut meni viereiseen huoneeseen. Haluttiin nukkua pitkään, joten laitoin oveen "do not disturb" kyltin roikkumaan. Päätettiin katsoa mitää tulee televisiosta ja ainut ohjelma mitä sieltä tuli, oli Slovakialainen VHS-tasoinen todella huono porno ohjelma nimeltään Sexy-Time. Oli tullut aika sulkea televisio ja käydä nukkumaan...