Hetkihän siinä meni kunnes taas karma puuttui peliin ja antoi isän kädellä satikutia.
Tai noh, onhan tuossa tullut kebabeilla temmellettyä ja muuta pientä.
Kaipa olen ollut tapani mukaan laiskalla päällä.
Tällainen pienimuotoinen insidenssi sattui tarinoidemme sankarille tässä talvipäivän iloksi.
Sanonta "ahneella on paskainen loppu", kutakuinkin pitää paikkansa tässä kertomuksessa.
Mieleni oli jo hetken aikaa kuumeisesti halajannut noita kirpeänsuloisia hedelmiä joita me jotkut kutsumme myös nimellä mandariini.
Tämän mielihaluni saatelemana ostin kuin ostinkin muutaman kappaleen luojamme meille suoneita kipakoita appelsiinin sukulaisia.
Jos en aivoituksiltani täysin väärin muista, niin ostin 3 kappaletta kyseisiä hedelmiä, ja kuin vauhkoontunut porsas ahmin niistä kaksi.
Revin kuoret irti kuin lapsi jouluna kääreet lahjoista ja tungin siivu siivulta mandariinia ahnaisiin kitusiini.
Kuitenkin jouduin toteamaan, että kaksi kappaletta oli minulle tarpeeksi tyydyttämään sairaalloisen mielihaluni.
Nopeat ja vikkelät teistä tässä vaiheessa ovat jo laskeneet, että "jos Christopherilla on 3 mandariinia, ja hän syö kaksi, mitä hänelle jää?".
Aivan oikein.
Yksi mandariini ja tahmeat, hymyilevät suupielet.
Ajattelin säästää tuon yhden kappaleen ja laitoinkin sen paperipussiin odottamaan seuraavaa kertaa kun maistuisi joku kirpeä ja raikas välipala.
Ajatuksissani kuitenkin pyörii niin paljon kaikenlaista muuta, että unohdin tuon ruskean paperipussin eteisessäni olevan säilytyslaatikon päälle muutamaksi päiväksi.
Päivät kuluivat kuin hiekka tiimalasissa valuen, ja mandaarinipussi lepäsi laatikon päällä puiden pahansisuisia metkujaan...
Sain sitten vihdoin idean ryhdistäytyä, ja siivota asunnossani vallineen hallitun kaaoksen.
Tiskit pesuun, pyykit puhtaaksi, pinnat kiiltäviksi, lakanat vaihtoon, ja muuta mukavaa aktiviteettiä, kyllä te tiedätte. (Jos ette tiedä niin hyi helvetti teitä saastaiset ihmiset.)
Olin saanut kutakuinkin valtakuntani näyttämään siltä, että voisi joskus jotain vieraitakin pyytää luokseni.
En kuitenkaan muistanut vaatekasan alla pitkään ollutta paperipussia.
Nostin pyykit laatikkoni päältä pois ja heitin ne koneeseen.
Tässä vaiheessa huomasin paperipussin ja päätin kaataa kyseisen surmanloukun sisällön eteisen piirongin päälle.
Aivoni eivät osanneet odottaa mitä tapahtuman piti.
Tuo muutaman päivän paikallaan levännyt mandariini oli päättänyt tehdä metamorfoosin, ja muuttaa kuorensa kovaksi, ja sisuksensa täyttää homeitiöillä.
Ja kun sanon "täyttää homeitiöillä", niin nimenomaan tarkoitan täyttää.
Kyseinen mandarpaholainen oli läpikotaisin täynnä hometta.
Kuivaa homepölyä jos tarkkoja ollaan.
Tämän lisäksi, oli paholaisen kuori haljennut kyljestä, antaen näin ollen mahdollisuuden itiöille päästä ulos ilakoimaan.
Tässä vaiheessa jo aavistelettekin mitä seuraavaksi tapahtui?
Mikäli ette, niin minäpä valistan herkkiä mieliänne.
Kaataessani pussin sisällon n.30 cm korkeudelta piirongin päälle, mandariini tuli pussista kuin tykinkuula riemuiten vapaudestaan.
Kyseinen oranssi kiirastulessa taottu helvetinpallo paiskasi itsensä vähintäänkin 9-G:n voimalla piirongin pintaan.
Iskun voimasta nuo pallon sisällä olleet homekätyrit lensivät kyljessä olleesta halkeamasta kuin jauhesammuttimen kahvasta olisi painettu, ympäri koko helvetin eteistä, piironkia, hyllyjä, takkeja, lattioita, seiniä, kattoja ja ennen kaikkea minua kohti.
Eteiseni oli jättimäisen homepilven täyttämä ja minä sen keskellä.
Olin yltäpäältä homeen peitossa, samoin kuin suuni, nenäni ja silmäni.
Itkun ja raivonsekaisen tunteeni keskellä, en saanut suustani ulos muuta kuin "ei ei ei ei ei ei".
Luovutin taistelun ja lähdin leuka rinnassa homepilvestä johtuneen aivastuskohtauksen saattelemana hakemaan rättiä ja imuria.
Olisi pitänyt ostaa kaksi mandariinia eikä olla ahne.
Mandariini 1 - Christopher 0.
