keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Nikotiinillitystä Novartis Oy:lle.


Niksapäissäni vedin huiviini nikotiinitabletin. Ei auttanut vaan alkoi v*tuttamaan vieläkin enemmän.
Tässä palaute minkä rustasin kyseisten nappien valmistajalle Novartis Oy:lle.

Hei.

Päätin lopettaa tupakoinnin. Taas.
Tällä kertaa päätin onnistua ja tästä syystä otinkin avukseni teidän nikotiinipillerit. 2mg sellaiset mintun makuiset.

Ensimmäistä kertaa kun alkoi pinnaa viulun kielen lailla kiristämään, päätin heittää huiviin yhden markkinoille tuomistanne "röökausdopingintableteista".

Imeskelin pilleria kuin tarhaikäinen ensimmäistä kertaa Chupa-Chupsia maistaessaan.

Vaan eipä ollut nannaa!

First of all.
"Suuonteloon. Imeskelytablettia ei saa pureskella eikä niellä". No mitenköhän tuota sitten mahdetaan käyttää?
Imeskelen sitä kyllä. Mutta mitäpä kun se liukenee? Syljenkö vai nielenkö (ihihihihih!)?
Kun ei niellä saa.
Sitten jos nielet niin tuntuu kuin olisi lasivillaa syönyt ja vatsassa on teräsvillaperheen Mardi Gras käynnissä.
Murskaanko ja imuroin hooverin lailla kiduksiini?
Lasketaanko murskaus pureskeluksi? Paljonko on 4 +2? Milloin viimeksi leikitte actionfiguureilla?

Lähettäkää minulle ohjeet näiden käyttämiseen tahi kartonki valkoista marlboroa. Myös sininen chesterfield käy.

Kiitos.

Ensimmäiset viikot lopettamisen jälkeen kun saa nuo hermosolut jo tarpeeksi kireälle, niin pitääkö sitä vielä pahentaa näitä oireita keksimällä tuollaisia ohjeistuksia valmisteisiin?
Lukisin ohjeet mutta kun ne on tuhannen silppuna tossa olkkarin lattialla.
Asetan nyt nämä pillerit tähän olohuoneen pöydälle, kas näin, näettekö?
Ensi kerralla tuotekehittelypalaverissa kertokaa Saatanalle terveisiä että hakee karkkiaskinsa helvettiin täältä.

P.S. En ole järsinyt itse pakettia. Koira veteli niksavajareissa paperit ja puolikkaan tabletin.
Mutta annetaan sille anteeksi kun se ei osannut lukea ohjeitanne. Ja joo, koira on ihan kuosissa. Ja sisäsiisti. Mutta ulvoo välillä öisin valitettavan raskaasti.
Olisiko siihen teiltä apua? Onko koirille muuten tehty savukkeita? Tai Valiumia? Haluatteko tuon koiran?

Näihin kuviin ja tunnelmiin jätän teidät miettimään tekosianne.
Savuttomin, raikkaan hengityksen, sekä hermoromahduksen partaalla olevin talviterveisin,
Ystävänne Christopher.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Pekonillitystä HK:lle.


Ostin viime sunnuntaina paketin HK:n uutuustuotetta "Amerikan Marmoripekonia".
En pitänyt tuotteesta.
Alla palaute jonka lähetin asiasta HK:lle, tekstissä mukana olevan kuvan kera.
Lisään HK:n vastauksen kun sen sieltä joskus saan.

Olkaa hyvät:


Arvon ystäväni HK:lla.
Alkuun haluan esittäytyä.
Nimeni on Christopher.
Tulen alkujani Amerikan Yhdysvalloista, ja olen varsin suuri pekonin ystävä.
(Haluan tällä esittelyllä antaa teille kuvan itsestäni lihavana pekonin suurkuluttajana jonka sormet tuskin mahtuvat painamaan näppäimistön nappeja yhtä kerrallaan).

Viime sunnuntaina "dagen efter" oloissani läksin lähimarkettiin hakemaan helpotuksekseni tuota niin pitämääni lihatuotetta. Kutsuttakoon sitä koodinimellä "pekoni".

Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin kyseisen marketin lihahyllyssä muiden pekonituotteiden seassa tuon kesällä lanseeraamanne uutuuden "marmoripekoni".

En voi sanoin kuvailla ahaa elämystäni kun kirkkokuoro alkoi korvissani huutaa hallelujaa, ja sädekehä ympäröi kyseistä pakettia.

. Tuo oli pakko saada.

Pikaisesti tein poistumisen kassaa kohti paketti "marmoripekonia" kainalossa.

Kaching, kassakoneesta läpi ja juoksujalkaa kotia.

Luin tuoteselostusta "Valikoidusta kasslerpaistista", aaaaah!! Jeessss! Tätä on pakko paistaa ja maistaa ja äkkiä.

Vaan en tiennyt mitä tuleman piti.

Avasin pakkauksen kun pannu jo huusi diablon reviirin, helvetin seitsemännen tason kuumudella.

Mutta VOI EI!!
Mikä pettymys!
Paketin aukaistuani ja luulemani taivaan arteen kippaaminen pannulle sai mieleni vajoamaan vieläkin krapulaa herkempään tilaan.
Paketista valui pannulle muutama siivu jotain mikä ei muistuttanut pekonia sitten ei laisinkaan.
Muutama hentoinen noin 0,001mm paksuudeltaan oleva sideharsoa muistuttava punertava soikio.

WTF!?!
Tarkastin kahteen otteeseen mitä paketissa luki...
Kyllä. Pekoni. Amerikan. Marmori.
Sana marmori saa kaiken aina kuulostaan elitistisen hienolta ja herkulliselta.

Noh, ei anneta ulkonäon hämätä vaan jatkoin operaatiotani.

Hetken aikaa tirisi ja sihisi. Vaan ei räiskynyt.
WTF jälleen kerran.
Ei räisky ei.
Miksi?
Vastaus iski tajuntaani kuin jäävuori Titanicin kylkeen tuona kohtalon vuonna 1912, mutta siitä tuskin haluatte nyt kuulla.

Tässä marmoripekonissa ei ole rasvaa nimeksikään sen vertaa mitä tuossa "aidossa alkuperäisessä" Amerikan pekonissa.

No mutta.
Annetaan hetkille mahdollisuus (Heijaste tm), ja odotetaan maistamista.

Vihdoin tuo hetki koitti.

Kaikki 120g oli nyt paistettu ja maistovalmiina.
Seuraavaksi tapahtui kutakuinkin seuraavaa:
1) Kauho "pekonit" pannulta lautaselle.
2) Ota haarukka.
3) Suuntaa haarukka kohti "pekonia".
4) Ota haarukallinen "pekonia" (huom. marmori sellaista)
5) Suuntaa "pekoni" ja haarukka kohti suuta.
6) Haukkaa vesi kielellä pekoni suuhusi ja odota enkelikuoron saapumista tanssimaan valssia makuhermoillesi.
7) Not going to happen.

Ei tullut enkelikuoroa, vaan suussani maistui kuin mikroskooppinen motoristijengi olisi polttanut kumia kielelläni käyttäen moottoreissaan mahdollisimman lyijyllistä ja saasteista bensaa.
Myös koostumus oli sama. Kuminen.
Maku ei muistuttanut PEKONIA sitten ei millään. Ei edes nimeksi. Ei, ei, ei ja ei.

Tämä krapulapekonimaistelusessio oli tullut päätökseen.
Marmorikauheutenne sai minusta niskavoiton ilman haavetta uusintaottelusta.

Putosin polvilleni huutamaan mieleni ja makuhermoni riekaleiksi revittynä.
Päästin yhden krokotiilin kyyneleen. Ja lopetin, koska enempää tuo marmorinen lepakonsiipihirvitys ei kyyneleitä ansaitse.

Päätin ryhdistäytyä.

6 päivää lepäsin kunnes sain itseni kerättyä.

Kyselin ystäviltäni myös gallup-aiheisesti mitä mieltä he olivat tästä "pekonista".
Kieltämättä en hämmästynyt kun jaoin saman mielipiteen hyvin usean ihmisen kanssa.

Muutama kysymys ja miete tuotteestanne:

-Miksi mainostatte tuotetta nimellä "pekoni"? Eikös pekoni tehdä porsaan kylkiviipaleista eikä niskasta? Kun eikös kassler ole niskaa?
-Miksi mainostatte tuotetta nimellä "amerikan"? Amerikkalaisessa pekonissa on rasvaa vaikka muille jakaa. Näkeehän se kaikista ylipainoisista herkkunassuista jotka syövät ja juovat sokeria ja rasvaa enemmän kuin ihmiskeho sietää.
-Onko sana "marmori" tuotteessa vain lisätäksenne sen myyntivolyymia antamalla kuva siitä herkullisena kuin kobe-liha?
-Miksi ette ole nimenneet tätä tuotetta jollain muulla nimellä kuin pekoni, jolloin se saisi varmasti kannatusta omassa kategoriassaan (ystäväni kehui tuotetta hyväksi mutta ihmetteli nimeä).
Tämä marmoriroisto kun ei paini lähelläkään oikean pekonin voittamatonta raskasta sarjaa.
-Mikä tekee alkuperäisestä "Amerikan Pekonista" Amerikkalaista kun se on valmistettu täällä kotoisassa Suomessa?
-Miksi minua sapettaa tämä asia niin paljon?
-Onko mielisupersankarinne seuraavista mikä: a) superman b) batman c) McGyver
-Voisitteko tehdä maapähkinövoileipiä valikoimiinne?
-Pahastutteko?

Tällaisin tuntemuksin jätän teidät miettimään tekosianne ja sitä kuinka nuoren kasvavan miehen krapulainen sunnuntai meni pilalle.
Tsk tsk!

Marmori"pekoni" 1 - Christopher 0

P.S En oikeasti ole lihava ja olen puoliksi Suomalainen.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Kolme viisasta miestä ja operaatio "tervetuloa kotiin".

Tapahtuipa nyt niin, että tarinoidemme uljaan sankarmiehen vannottu arkkivihollinen Poppa-Makko oli lueskellut aikansa ratoksi raamattua, ja huomannut siellä muiden säkeiden välissä häntä koskettaneen lauseen: "Pidä ystäväsi lähellä, mutta viholliset lähempänä".
Tästä lauseesta ajatusta rikkaampana, Poppa-Makko päätti ottaa yhteyttä minuun.

Makko virkkoi minulle intoa piukeana, että yhteinen ystävämme Jarkko (Poppa-Jakka), oli lähtenyt Ameriikanmaalle pienimuotoiselle viihdyke / työmatkalle.
Kuuleman mukaan Jarkko oli lentänyt samalla lentokoneella mm. 50-centin kanssa, sekä Las Vegasiin saavuttuaan putsannut pokeripoydän.
Ymmärrettävästi tämä harmitti Makkoa.
Tämä Markoa kohtaan tehty vääryys piti kostaa.

Kukapas muu sopisi auttamaan kostossa yhtähyvin kuin vannoutunut arkkivihollisesi?

Muutaman tovin mietimme, että mitä kivaa me keksisimme järjestääksemme Jarkolle sen mitä hän totisesti ansaitsi.

Saapui perjantai 27.1 herran vuonna 2012.
Meillä ei vieläkään ollut suunnitelmaa!
Tai noh, sen verran olimme saaneet järkeiltyä, että kun kerran Jarkko on toisella puolella maailmaa, menemme ja järjestämme hänen asuntoaan hieman uusiksi.

Menimme illan hämärtyessä paikalliseen ruokaravintolaan (taivaan tosi että ruokaravintola tällä kertaa! RRROAST!!) puimaan salakavalaakin kavalempaa ja kamalempaa juontamme.
Päätimme kuitenkin kutsua mukaan lisävoimia operaatioon, koska emmehän me voi toistemme niskaan syytä sälyttää.
Kyllä.
Tarvitsimme syntipukin! (No ei oikeesti).
Mietimme kuumeisesti kenet pyydämme operaatioon mukaan, ja mieleemme muistuikin henkilö joka hankki silkkaa piruuttaan ja ilkeyttään eräälle tunnetulle laulajalle parin tuhannen euron moposkootterin, kun tämä kyseinen laulaja menetti korttinsa nimismiehelle (nimiä ei mainita, mutta S.Hintsanen tai Sami.H).
Eikä kyseistä skootteria voitu viedä normaalisti ystävän pihaan vaan koko ilkeyden maksimoimiseksi skootterin luovutusta varten järjestettiin kokonainen gaala!
Sellaisesta miehestä on kysymys.
Tämä pirullisuuden ruumillista kulkee nimellä Lülü (henkillölisyyden salaamiseksi käytämme koodinimiä).
Mutta se Lülün luonteesta. Itse asiaan takaisin.

Makko oli jossain vaiheessa iltaa saanut mieleensä, että mikä olisi sen mukavempaa kuin rakentaa Jarkon makuuhuoneesta sarjamurhamaailmasta tutun Dexterin killroom.

"Loistava idea!", huudahdimme ja päätimme yksissä tuumin lähteä toteuttamaan suunnitelmaamme.

Astuimme Lülün puhuvaan Range Roveriin (oikeasti se auto puhuu. Se ei vaan koskaan ymmärrä mitään), ja suuntasimme kohti nekalaa jossa tiesimme sijaitsevan ruokakaupan, sekä erään rauta-alan liikkeen.

Tässä vaiheessa pohjustettakoon, että ystävämme Jarkko (a.k.a The Victim) sekä hänen puolisonsa, syö varsin terveellisesti eikä pidä roskaruoasta laisinkaan...

K-Marketiin saapuessamme meillä oli mielessä että täytämme hänen jääkaapin euron juustoilla joita piti ostaa 20kpl.
Melko lame.

Kauppaa ympäri marssiessamme saavuimme einesruokaosastolle, josta Marko bongasi nuo niiiiiiiin herkulliset hampurilaiset.
Marko katsoi ja hintaa ja tuli tulokseen että kyseiset roskaleivät maksavat vain 49cnt kappale.
"OSTA NE KAIKKI!" parahdimme silmät kiiluen ja aloimme lappamaan hampurilaisia koriin maailman suurimman naurun saattelemana.



Mukaan koriin otimme luontaisesti myös lihapiirakoita ja hodareita.
Kyytipojaksi vielä muutama iso purkki majoneesia, sekä reilusti punaista maitoa millä nuo ihanaiset ruoat voi sitten huuhtoa alas.

Seuraavaksi matkamme päätyi K-Rautaan, mistä oli tarkoituksena hankkia hieman suojamuovia, punaisia lamppuja sekä muutama puukko ja muu ihmisen satuttamiseen soveltuva työväline.
Kierroksemme päätteeksi jouduimme toteamaan että kyseisessä kaupassa ei ollut punaisia hehkulamppuja.
Päätimme siis tehdä ne itse spraymaalilla.



Aivan loppumetreillä havahduimme Lülün onnesta soikeaan kiljumiseen.
"VOIMAPIHDIT! VOIMAPIHDIT! KATTOKAA NY!! NE PAINAA JOKU KOLME KILOA JA MAKSAA VAIN 15€!! MUN ON PAKKO OSTAA NE".



Selvä se. Sopivathan ne tulevaan sisustukseen kuin nyrkki päähän.

Suuntasimme täysin varustautuneena kohti tulevien uhrien kotia (valitettavasti joudumme toteamaan, että alkuperäisen uhrin lisäksi, kärsiä sai myös hänen puolisonsa. Pahoittelut tästä Anni:) ).

Jarkon paremman puolen sisko kun nyt vain sattui sopivasti olemaan siivoamassa kyseistä asuntoan, niin pääsimme melko vaivattomasti sisälle.

Aloitimme seuraavan operaation vaiheen tyhjentämällä jääkaapista kaiken vähänkin terveellisen.
Byebye vihannekset yms herkut ja kaikki missä oli pienikin viittaus sanoihin "rasvaton", "kevyt", tai muu vastaava.
Tottakai vielä veistä haavassa kääntääksemme, kaljat ja skumpat oli juotava.



Aloitimme jääkaappiin ruokien asentamisen, ja huomasimme että siistin ulkoasun saaminen oli yllättävän vaikeaa.
Apuun otettiin siis rulla teippiä. Toteutuksemme jatkui.
Huomasimme myös jossain vaiheessa, että mukaamme oli vahingossa tullu yksi purkillinen vähärasvaista majoneesia. Roskakoriin välittömästi.



"Asiakaspalvelussa on tärkeintä hymy, ja se että asiakas tulee varmasti tyytyväiseksi", Lülü hymyilee ja asentaa jääkaappia esittelykuntoon.



Tässä vaiheessa oli operaation suorittamiseen kulunut jo useampi tunti, joten tulimme päätökseen alkaa tehtävämme pääosion valmistelun.
Jääkaappi oli mielestämme valmis.



Jääkaapissa teksti "Welcome home! P.S: Kaikki terveellinen oli pilaantunutta. Terv, Wild-Willie".


Mukaamme olimme siis ottaneet yli 50m2 tapetointiin tarkoitettua suojamuovia, tuorekelmua yli 500m, tekoverta, teippiä, puukkoja, mattoveitsen, voimapihdit, spraymaalia, ja muuta pientä tarpeellista tilpehööriä, kuten varsin seksikäs kuva henkilöstä jonka katoamisen lavastaminen kuului suunnitelmaamme.
Hän on nimeltään Wild-Willie.

Ensitöiksemme päätimme aloittaa isoimmasta urakasta, ja kääriä koko parisänky usealla kerroksella tuorekelmua.
Tämä vaati oikeasti kolmen ihmisen ponnistelun ja sängyn alla pyörimisen.



"Tärkeintä asiakaspalvelussa on huolellisuus", tokaisee Lülü ja saa idean kääriä kaiken elmukelmuun.



Seuraavana vuorossa ruumiin ääriviivojen rajaus, jotta asunnon omistajille ei jää varmasti epäselväksi, että siellä on nyt jotain traagista sattunut. Voi voi voi voi voi.




Mielemme jo paloi halusta päästä sotkemaan seiniä tekoverellä, joten oli tullut aika muovittaa koko huone.

"Asiakaspalvelussa on tärkeintä siisteys ja hygieenisyys", Lülü tokaisee vakavana ja pistää hihat heilumaan!



IT`S MOTHERF*CKING BLOOD TIME!



Täytyy sen verran paljastaa, että tämä oli koko suorituksen ehdottomasti hauskin vaihe.
Lapset tykkäävät sormiväreistä ja sotkemisesta.

Tarkoituksenamme oli siis ottaa Jarkkoon ja Anniin yhteys ennen kuin he istuutuvat lentokoneeseen, ja ilmoittaa heille että Wild-Willie on kadonnut.
Tämä yhdistettyna jet-lagiin, sekä raskaaseen matkustamiseen, olisi varmasti saanut arvon pariskunnan huolesta soikeaksi.
Toiveenamme oli aiheuttaa niin suuri pelkotila ja huoli, että he oikeasti luulisivat Wild-Willielle sattuneen jotain asunnossaan.

Sen takia kirjoitimme kysymyksen sängylle.







Wild-Williestä teetetty mahtavaakin mahtavempi, seksiä tihkuva taulu.
Tämän olisin ottanut kotiini mikäli olisi annettu. Kaikkihan tuollaisen eteiseensä tarvitsevat.
Tai tässä tapauksessa makuuhuoneeseen.

Operaatiomme oli valmis.



Tässä vaiheessa emme pystyneet enään huutonaurultamme jatkamaan.
Poistuimme viiden minuutin välein kyseisestä makuuhuoneesta vain avataksemme oven uudelleen ja uudelleen koska tämä sai joka ikinen kerta täydellisen naurunremakan ratkeamaan.

Koko vision toteuttamiseen vaadittiin liki 100€ rahaa, kokonainen perjantai-ilta (selvinpäin!), 3 viisasta miestä, apuri sisäpiiristä, rutkasti ideointia ja vaivaa, sopivat uhrit, kamera, ja paljon pilkettä silmäkulmassa. Suosittelen vahvasti piristämään ystävienne elämää samantyylisillä ratkaisuilla.
Yleensä kaverien hermot sen kestävät, ja takataskussa on jälleen runsaasti hyvää mieltä, hymyä, ja aivan loistava tarina.
Pääuhrin reaktio koko asiaan oli se, että hän lupasi kaljat tarjota koko työryhmälle.

Jos ystäväpiirissänne on samantyylisiä henkilöitä, niin suosittelen pistämään ovet takalukkoon.

Christopher, Marko & Lyly 1 - VIHDOINKIN joku muu 0.


lauantai 21. tammikuuta 2012

Oranssin vivahteinen räjähdys.

Noniin taas arvon ystävät ja tuntemattomat.

Hetkihän siinä meni kunnes taas karma puuttui peliin ja antoi isän kädellä satikutia.
Tai noh, onhan tuossa tullut kebabeilla temmellettyä ja muuta pientä.
Kaipa olen ollut tapani mukaan laiskalla päällä.

Tällainen pienimuotoinen insidenssi sattui tarinoidemme sankarille tässä talvipäivän iloksi.

Sanonta "ahneella on paskainen loppu", kutakuinkin pitää paikkansa tässä kertomuksessa.

Mieleni oli jo hetken aikaa kuumeisesti halajannut noita kirpeänsuloisia hedelmiä joita me jotkut kutsumme myös nimellä mandariini.

Tämän mielihaluni saatelemana ostin kuin ostinkin muutaman kappaleen luojamme meille suoneita kipakoita appelsiinin sukulaisia.

Jos en aivoituksiltani täysin väärin muista, niin ostin 3 kappaletta kyseisiä hedelmiä, ja kuin vauhkoontunut porsas ahmin niistä kaksi.
Revin kuoret irti kuin lapsi jouluna kääreet lahjoista ja tungin siivu siivulta mandariinia ahnaisiin kitusiini.

Kuitenkin jouduin toteamaan, että kaksi kappaletta oli minulle tarpeeksi tyydyttämään sairaalloisen mielihaluni.

Nopeat ja vikkelät teistä tässä vaiheessa ovat jo laskeneet, että "jos Christopherilla on 3 mandariinia, ja hän syö kaksi, mitä hänelle jää?".
Aivan oikein.
Yksi mandariini ja tahmeat, hymyilevät suupielet.

Ajattelin säästää tuon yhden kappaleen ja laitoinkin sen paperipussiin odottamaan seuraavaa kertaa kun maistuisi joku kirpeä ja raikas välipala.

Ajatuksissani kuitenkin pyörii niin paljon kaikenlaista muuta, että unohdin tuon ruskean paperipussin eteisessäni olevan säilytyslaatikon päälle muutamaksi päiväksi.

Päivät kuluivat kuin hiekka tiimalasissa valuen, ja mandaarinipussi lepäsi laatikon päällä puiden pahansisuisia metkujaan...

Sain sitten vihdoin idean ryhdistäytyä, ja siivota asunnossani vallineen hallitun kaaoksen.
Tiskit pesuun, pyykit puhtaaksi, pinnat kiiltäviksi, lakanat vaihtoon, ja muuta mukavaa aktiviteettiä, kyllä te tiedätte. (Jos ette tiedä niin hyi helvetti teitä saastaiset ihmiset.)

Olin saanut kutakuinkin valtakuntani näyttämään siltä, että voisi joskus jotain vieraitakin pyytää luokseni.

En kuitenkaan muistanut vaatekasan alla pitkään ollutta paperipussia.
Nostin pyykit laatikkoni päältä pois ja heitin ne koneeseen.
Tässä vaiheessa huomasin paperipussin ja päätin kaataa kyseisen surmanloukun sisällön eteisen piirongin päälle.

Aivoni eivät osanneet odottaa mitä tapahtuman piti.

Tuo muutaman päivän paikallaan levännyt mandariini oli päättänyt tehdä metamorfoosin, ja muuttaa kuorensa kovaksi, ja sisuksensa täyttää homeitiöillä.
Ja kun sanon "täyttää homeitiöillä", niin nimenomaan tarkoitan täyttää.
Kyseinen mandarpaholainen oli läpikotaisin täynnä hometta.
Kuivaa homepölyä jos tarkkoja ollaan.
Tämän lisäksi, oli paholaisen kuori haljennut kyljestä, antaen näin ollen mahdollisuuden itiöille päästä ulos ilakoimaan.

Tässä vaiheessa jo aavistelettekin mitä seuraavaksi tapahtui?
Mikäli ette, niin minäpä valistan herkkiä mieliänne.

Kaataessani pussin sisällon n.30 cm korkeudelta piirongin päälle, mandariini tuli pussista kuin tykinkuula riemuiten vapaudestaan.
Kyseinen oranssi kiirastulessa taottu helvetinpallo paiskasi itsensä vähintäänkin 9-G:n voimalla piirongin pintaan.
Iskun voimasta nuo pallon sisällä olleet homekätyrit lensivät kyljessä olleesta halkeamasta kuin jauhesammuttimen kahvasta olisi painettu, ympäri koko helvetin eteistä, piironkia, hyllyjä, takkeja, lattioita, seiniä, kattoja ja ennen kaikkea minua kohti.

Eteiseni oli jättimäisen homepilven täyttämä ja minä sen keskellä.

Olin yltäpäältä homeen peitossa, samoin kuin suuni, nenäni ja silmäni.
Itkun ja raivonsekaisen tunteeni keskellä, en saanut suustani ulos muuta kuin "ei ei ei ei ei ei".

Luovutin taistelun ja lähdin leuka rinnassa homepilvestä johtuneen aivastuskohtauksen saattelemana hakemaan rättiä ja imuria.

Olisi pitänyt ostaa kaksi mandariinia eikä olla ahne.

Mandariini 1 - Christopher 0.