Köyhät ritarit + kaakao @ 3am = Kivennäisvesi & popcornit.
22. syyskuuta 2010
Jassoo.
Tälläisen syksyisen yön ratoksi nälissäni sain päähäni ajatuksen, että josko tekisin itselleni noita gourmetruokien kuninkaita joita köyhiksi ritareiksi jossain kutsutaan. Nämä arvon ritarit saisivat päällensä kiiltävän haarniskan vaniljajäätelöstä sekä mansikoidusta hillosta.
Koko ritarikunnan kuninkaana saisi tällä kertaa toimia suklaamaito, jota me maallikot myös kaakaoksi kutsumme.
Astelin ylpeänä yöasussani keittiöni syövereihin ja haeskelin kaapeista ja laatikoista tarvittavat ainekset tähän koitokseen.
Kovat leivät kaapista esiin ja tarkka tarkistus ettei se pienen pieni homepiru ole päässyt hyökkäämään leipiini kiinni. Hah! Ei ole. Joten ei muuta kuin leivät lautaselle.
Päälle tietysti laitamme tuon valkoisen kuohkean ihanan muna/maitosekoituksen jonka valmistus kävi suhteellisen kivutta:
-Abortoitu sikiö halki ja kulhoon, ja maito perään. Sen jälkeen tornadon lailla pyöritystä jotta saamme ne sekaisin.
Näin.
Leivät hetkeksi likoomaan tuohon nesteeseen ja sillä välin hellaa lämmittelemään.
Jahka leivät olivat tulleet kovasta kuorestaan ja näyttäneet pehmeän puolensa, sekä hella saanut voimia puuhkua punaisena, oli aika paistaa ritarit elävältä.
Hetken aikaa pannun tiristyä leipien kera, ajattelin että nostan vaniljajäätelön hellan viereen valmiiksi, sekä käyn laittamassa DVD:n pyörimään.
Jostain syystä DVD-soittimeni päätti temppuilla, eikä herännyt henkiin sitten millään kepulikonstilla. Ei sitten millään.
Luovutin jo alkutekijöissä, joten ei muuta kuin playstationia huutamaan apuun!
Kytkin pelikoneen seinään ja ohjaimet, yms kytkimet ja vimpelit kiinni.
Avot! Elokuva sai onnelisesti alkunsa ja päätin mennä jatkamaan yöllisen lihottamishetkeni valmistamista.
(Niille jotka aikaisemmin esim. irc-galleriassa ovat tapahtumiani lukeneet, tiedoksi se että tässä tulee se odottamanne twisti.).
Tuon suunnattoman pitkältä tuntuvan kolmen metrin matkan käveltyäni keittiööni sain todeta seuraavaa.
Pannulta nousee sakea musta savu joka alkaa kuin syöpä konsanaan levitä ympäri asuntoani.
Jäätelöpaketti on jäänyt aivan liian lähelle hellaa ja kuumuus on saanut sen sulamaan ympäri tiskipöytää.
Pannulla on herkullisten köyhien ritareiden sijaan kaksi kappaletta mustia, varsin etovan näköistä lätkää mitkä muistuttavat etäisesti paahtoleipiä.
Kaakaopurkin pohjalle on jäänyt ihan vain minua pilkatakseen, noin 1/2 teelusikallista jauhetta.
Hermot menetettyäni ja rauhoituttuani sammutan hellan, siivoan jäätelöt tiskopöydältä punaisella rätilläni, sekä kippaan koko tuotokseni roskakorin pohjalle miettimään tekosiaan sekä avasin asunnon parvekkeen oven että ikkunan tuuletusta varten. Siitäs saivat.
Tähän kaikkeen syynä oli siis tuo infernaalispahoilaismallinen kotiteatterin irvikuva, joka vei liikaa aikaani elokuvan päälle saamiseen.
Tästä kaikesta edellä maininneestani johtuen, yöllinen herkutteluhetkeni päättyi siis siihen että istun nyt sängylläni köyhien ritarien voittamana syömässä puoliksi palaneita popcornejaa (jotka nekin ovat enemmän siementä kuin valkoista pehmeää popcornia) sekä juomassa pirkan mansikka kivennäisvettä kylmässä asunnossa kirjottaen tätä merkintää.
Ei saanut tällä kertaa Christopher haluamaansa ateriaa.
Lopputulos taasen kerran:
Christopher - 0 Yöllinen ruuanlaittokohellus 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti