Hienosti meni tämäkin päivä juostessa tahi ajaessa peltihirmulla paikasta toiseen kanniskellen kaikenmaailman jääkaappeja, äänikiekkotelineitä, kielisoittimien pidikkeitä ja muita sen sortin asioita.
Tänäänhän sattuu nimipäiviään viettämään ihanaiset Lemmikki, Sivi, sekä Lempi.
Vaikka Lempi olisikin nimipäiväsankari, ei siltikään illan päätös kuulu henkilökohtaisiin Lempi asioihini.
Pitkän kanniskelupäivän päätteeksi päätimme siirtyä ystäväni Islamabadin kera residenssilleni postinumero alueelle 33500 laittamaan cd-hyllyjä sekä kitarointiseinätellinkejä paikoilleen nyrkkiporalla.
Noooooooh.
Mittailua, merkkailua, ruuvailua, porailua ja kaikenmaailman mukavaa ajanviettoa kesti arviolta 60 minuuttia.
Tämän puhdetyön päätyttyä huomasimme että asuntoni keskilämpötila oli noussut yli ihmiselle mieluisan lukeman.
Päätimme siis avata parvekkeen oven tuulettamista varten.
Nälkäkin jo kurni tämän dynaamisen duon vatsanpohjaa ja taisi tuo proppu,pinna,käämi,käpy, ynnä muut alkaa kiristyä verensokerin laskiessa.
Kiireellä siis kiedoimme kaulahuivit kurkkujemme ympärille, talvikengät jalkaan ja talvitakki päälle ja lähtöä tekemään kohti Jack The Rooster kapakan helpotusta tarjoavia herkkuja.
Ovelle päästyäni ajattelin maksimoida päivän tehokkuuden ja käydä laittamassa pyykit pesukoneeseen jotta voin puhtaat pyykit asetella kuivumaan kotiluolaani kömpiessä.
Naks, pesurakkine kirjopyykille ja lämpötilaksi 40 astetta. 1/3 korkkia pesuainetiivistettä perään (HUOM! älä käytä enempää koska asuntosi saa melko raikkaan tuoksun kuin myös allekirjoittanut päänsäryn. Nimim. kokemusta on. Mutta siitä toiste lisää. Nyt takaisin asiaan). Vesihana auki ja onnellisesti tulevasta tietämättömänä painoin virtanapin pohjaan.
Kone alkoi hyrrätä.
Totesin että kaikki on hyvin ja poistuin asunnostani.
Saavuimme ravintolaan jossa vietimme aikaa noin 90 minuuttia erinäisiä ravintola-alan töitä tehden.
Vihdoin tuli aika särpiä hampurleipä kitusiin ja siirtyä taistelemaan tunniksi sähkörumpujen kasaamispuuhiin.
Tässä aikaa vierähti noin tunnin verran.
Väsyneenä palasin kotiini tarkoituksenani nostaa nuo pyykinraikkaat rakkaat vaateparteni koneen sisuksista, syödä kesken jättämäni ateria loppuun ja siirtyä loppuillaksi television ääreen.
Asuntooni astuessa aistin että lämpötila on keskimääräistä hieman alempi.
Ja keskimääräistä hieman alemmalla tarkoitan suunnilleen arktista ilmastoa johon minua ei kertasen kaikkiaan vain ole luotu.
Tässä vaiheessa päässäni alkoi raksuttaa ja ilmeisesti jonkinsortin älynväläyslamppu siellä syttyi, koska tajusin että en ollut missään vaiheessa sulkenut tuota perkelehen parvekkeen ovea.
Hyrr hyrr, kalikali. Hampaani löivät tahtia jokaisen ihokarvani noustessa pystyyn yrittäen säästellä kehoni viimeisiä lämmön rippeitä.
Rivakoin ottein harpoin arviolta neljällä askeleella parveketta kohti ja suljin oven ennen kuin sen enempää vahinkoa pääsee lämmöille sattumaan.
Helpotuksesta huokaisten riisuin päällysvaatteeni ja asettelin ne yhdellä hienoisella roiskaisulla asuntoni lattialle.
"Hmm! Pyykkini ovat varmasti jo pesseet", tuumin itsekseni ja asettelin samalla pyykinkuivaustelinettä eteiseen.
Tästä suoriuduttuani siirryin pesuhuoneen puolelle ja avasin pesukoneen aikeissani poistaa pyykit koneesta ja siirtää ne telineelle odottamaan kuivumista.
Vaan että jälleen olin saanut tuntea nahoissani minun kanssani niin viihtyvän epäonnen kosketuksen.
Katsoin pesurumpuun ja ihmettelin jotta mitähän perkelettä?
Kaikki vaatteeni olivat hienoisen ruskean paperipurun valloittamia aivan yltäpäältä.
Huonon onnen musertamana kulmani laskivat ala-asentoon ja suupieleni muuttuivat normaalia painavammaksi myös alas painuen.
Epäonneni lyömänä aloin siirtää vaatteita koneen sisuksista eteisen tuolille arvoidakseni tuhon määrää.
Hetken tätä työtä tehtyäni pääsin lopputulokseen että koko pyykkikasan seassa ei ollut yhden ainutta päällepantavaksi kelpaavaa vaatepartta.
Olin laittanut epähuomiossani pyykkieni sekaan ruskean A4 kokoisen kirjekuoren, joka nyt sitten päätti antaa minulle viimeisen päälle opetuksen
Täysin selätettynä alan nyt sitten putsaamaan vaatteitani paperista ja pesemään kaikki pyykit uudestaan tässä hieman viileässä ilmastossa.
Lisämainintana se, että ei kaapissani ole yhtään puhtaita sukkia huomista varten vaan kaikki ovat eteisessä paperin sotkemassa läjässä.
Taitaa tulla varsin mukava ja viileä ilta seuranani pakkasherran ilkeä virne ja pyykkipuhteet.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Kirjekuori & pakkanen 1 - Christopher (edelleen) 0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti