Varsinkin jos kyseessä on sinulle niinkin läheinen lehmä kuin sinä itse.
Tai vaikka pari toveria.
Sattui nyt jälleen kerran niin, jotta tuli oltua ilakoimassa tuossa taannoin kantakaupassani ruokaravintola Amadeuksessa.
Jossain vaiheessa nuo pari aivosoluani tuolla pääkopassa törmäsivät, ja kipinää luoden synnyttivät tämän ajatuksen irvikuvan.
"Hei Aapå (nimeä muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi), saisinko tehdä sulle polttomerkillä C-kirjaimen pakaraan?"
Silmiään räpäyttämättä, melkoisen totisena Aapå tokaisi minulle, vastauksen:
"Tottakai. Jos saan tehdä sinulle sitten A-kirjaimen".
Mielestäni tämä oli suhteellisen reilu tarjous, joten hyväksyin.
Kumosimme harmaat longermehut kitusiimme, ja päätimme siirtyä suorittamaan tehtävän ravintolan taakse.
Jostain sattuneesta syystä, juopporetkueestamme hyppäsi mukaan Piiå. (nimi myös muutettu)
Hän mitä ilmeisemmin halusi päästä todistamaan typeryytemme omin silmin. (palaamme tähän asiaan varsin Piiakkoin, heh heh, huomasitteko sanaleikkini).
"Kinkku esiin!", kuului komento.
Aapå sen ensimmäisenä taisi vastaanottaa.
Ai minkä?
No se Colt sytyttimellä punahehkuiseksi kuumennetun mustaperäisen Abloy ura-avaimen.
Painoin avaimen ystäväni kankkuun ja katsoin hämmästyneenä kun harmaa savu nousi, erittäin ikävän "Tssssss" äänen saattelemana.
tämä sama operaatio suoritettiin vielä kaksi kertaa, jotta C kirjain otti muotonsa.
Seuraavaksi oli minun vuoroni.
Aloin epäröidä päätöstäni, mutta tässä vaiheessa en voinut enää perääntyä.
Tukeva halausote porraskaiteesta, pieni etukeno päälle ja kankku esiin.
Sama kohtalo minulle myös.
Eli avain punaiseksi kuumuudesta ja suorilta ihoon kiinni.
Kuulin vaimeasti huutoni altani tuon samaisen "Tssssss!" äänen minkä polttavan kuuma avain aiheutti.
Kipu oli melkoisen ikävä, ja saikin aikaan sellaisen hämärän tunteen kuin silmien takana olisi juossut muurahaisia.
Sattui niin saatanasti.
Kolme kertaa tuon raastavan piinan jouduin käymään läpi, kunnes taideteos oli valmis ja peräpurjeessa komeili hieno polttomerkattu A kirjain.
Piiå oli seurannut vierestä älynväläystämme, ja varmasti nähnyt kuinka kovasti tämä kyseinen operaatio koski.
Ilmeisesti ei ole tätä ihmistä millään maailman suurimmilla järjenlahjoilla siunattu.
Tarkoitan lähinnä siis sitä, että seuraava asia minkä Piiå suustaan päästi, oli: "Mäkin haluan".
?!?!?!?!?!?!?!
Ei jumalauta.
Hänkin haluaa!
No hän saa.
Sama operaatio toistettiin jälleen kerran, mutta jostain syystä polttomerkkasin hänen naispakaraansa hänen oman nimikirjaimensa...
Itserakkaus on kai sitten parasta rakkautta?
Ylpeinä P-A-C polttomerkeistämme, marssimme takaisin Amadeukseen esittelemään tekosiamme.
Voitte varmaan arvata että hirveästi ei ideamme kannatusta saanut.
Itse polttomerkkaus operaatio ei niin hirveän paha ollut verrattuna siihen mitä jälkikäteen oli tuleman.
Tuollaiset toisen / kolmannen asteen palovammat ovat asiallisen vittumaisia kavereita.
Nukkuminen on mahdotonta, istuminen on vaikeaa, farkut sattuu pistää jalkaan ja pitää päällä, yms.
Kipu on nyt liki 3 viikon jälkeen alkanut hellittää, ja palovamma paranemaan.
Tajusin onneksi käydä seuraava aamuna järjen riemuvoitostamme ostamassa apteekista rasvaa, rasvalappuja, ideaalisidettä sekä desinfiointiainetta, jolla sain lievitettyä kipua, ja luullakseni nopeutettua paranemista.
Kaikista ideoistani, sekä tempauksistani, oli tämä polttomerkkaaminen kyllä kaikista typerin.
Ehkä ainut asia mitä melkein aloin katumaan.
Jos haluatte kokeilla miltä tämä tuntuu, niin suosittelen lämpimästi käyttämään polttomerkkaamiseen jotain muuta kuin Abloy ura-avainta, kolmea tyhmää päätä, sekä kuutta paljasta pakaraa.
Punaisena hehkuva rauta 100 - Christopher jälleen kerran 0.
Ps. Miettikää millaisia mielikuvia herättää se, kun ystäväpiirisi seuraavana päivänä nähtyäsi tokaiset: "Mulla on perse kipeä, onko kellään Bepanthenia?".
Jasso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti