Uunituoreet housut.

Jasso.
Tuossa eilisen aamun koittaessa heräilin neljän tunnin yöunien jälkeen hyvin väsyneenä valmiina lähtemään kuvattavaksi kun pistän lallatellen porealtaassa.

Halusin jalkaani juurikin eräät tiety Valve merkkiset housuni jotka kaiken jalon ja hyvän nimissä olin edellisenä yönä pessyt.
Aamulla huomasin jotta vaikka kuinka toivon, niin neljässä tunnissa ei farkkukankaasta tehdyt housut kuivu.

Lievä kiire alkoi iskeä ylleni eikä näin ollen minulla ollut aikaa jäädä odottelemaan koska nuo housut hyväksyisivät sen faktan että haluan ne kuivaksi.

Tässä vaiheessa mieleeni tuli tosielämän cheat keino ja pistin saunan päälle.
Naks, saunaan 100 astetta ja ei muuta kuin ruuvi seinään kiukaan päälle, housut henkariin, ja henkari kiukaan päälle roikkumaan.

Tuollaisen kuivaustieteen ihmekeksinnön annoin vaikuttaa housuihini hyppysellinen aikaa eli käytännössä katsoen noin 45 minuuttia.

Kävin suihkussa herättelemässä itseäni tuosta lievästä unitilastani, kuivasin itseni ja katsoin että oli tullut aika pukea muutakin kuin nuo nyrkkeilijän vertauskuvat eli boksershortsit jalkaani.

Autuaana kävelin saunaan, sammutin tuon paholaisen pätsin (kiuas, toim huom.) ja otin pöksyt pois henkarista ja annoin muutaman sekunnin tuulettua jotta kangas ei ole liian kuumaa.

Vaan voi helvetin helvetti kun ei taaskaan tuo Christopherin järki leikannut sitten sen pidemmälle.

Kyllähän kangas viilenee nopeasti.

Asetin ensimmäisenä vasemman jalkani puntista läpi, ja tämän jälkeen luonnollisesti oikean jalkani myös.
Vetäisin housut rivakalla vedolla ylös asti, nopeasti nappi kiinni ja vetoketjua sulkemaan.

Tässä vaiheessa taas se todellisuus löi kunnon oikean suoran keskelle tauluani ja käsitin että housuissani olevat lukuisat vetoketjut ovat metallia.
Ei jäähdy metalli niin nopeasti kuin kangas, ei. Tämän voin kertoa.

Siinä sitten seisoin, sätkin, tanssin, hypin, kiljuin ja tärisin polttavasta tuskasta pakaroissani, reisissäni kuin vyötärölläni.
Yritin saada housut karistettua jaloistani mutta nappi ei suostunut aukeamaan.
Napinreiän ympäriltä oli purkautunut narua joka tarrasi nappiin kiinni kuin pikkulapsi tikkariinsa ja oli päättänyt että ei varmasti irroita.

Totesin tappion jälleen koittaneen, purin hammasta yhteen ja annoin vetoketjujen tehdä tehtävänsä.

Palkinnoksi sain lieviä punoittavia palojälkia muutaman sekä kunnon shokkiherätyksen.
Enää ei ollut yhtään epäselvää että järkeni leikkasi kuin timantti lasia.

Kengät jalkaan, takki päälle ja hakemaan soitinorkesterini jäsenille aamupalaksi munia,papuja,pekonia ja tuoremehua.

Hyvää huomenta.

Pakkasherran purema sekä epäonnen kirjekuori.

Hienosti meni tämäkin päivä juostessa tahi ajaessa peltihirmulla paikasta toiseen kanniskellen kaikenmaailman jääkaappeja, äänikiekkotelineitä, kielisoittimien pidikkeitä ja muita sen sortin asioita.
Tänäänhän sattuu nimipäiviään viettämään ihanaiset Lemmikki, Sivi, sekä Lempi.
Vaikka Lempi olisikin nimipäiväsankari, ei siltikään illan päätös kuulu henkilökohtaisiin Lempi asioihini.

Pitkän kanniskelupäivän päätteeksi päätimme siirtyä ystäväni Islamabadin kera residenssilleni postinumero alueelle 33500 laittamaan cd-hyllyjä sekä kitarointiseinätellinkejä paikoilleen nyrkkiporalla.
Noooooooh.
Mittailua, merkkailua, ruuvailua, porailua ja kaikenmaailman mukavaa ajanviettoa kesti arviolta 60 minuuttia.
Tämän puhdetyön päätyttyä huomasimme että asuntoni keskilämpötila oli noussut yli ihmiselle mieluisan lukeman.
Päätimme siis avata parvekkeen oven tuulettamista varten.
Nälkäkin jo kurni tämän dynaamisen duon vatsanpohjaa ja taisi tuo proppu,pinna,käämi,käpy, ynnä muut alkaa kiristyä verensokerin laskiessa.
Kiireellä siis kiedoimme kaulahuivit kurkkujemme ympärille, talvikengät jalkaan ja talvitakki päälle ja lähtöä tekemään kohti Jack The Rooster kapakan helpotusta tarjoavia herkkuja.
Ovelle päästyäni ajattelin maksimoida päivän tehokkuuden ja käydä laittamassa pyykit pesukoneeseen jotta voin puhtaat pyykit asetella kuivumaan kotiluolaani kömpiessä.
Naks, pesurakkine kirjopyykille ja lämpötilaksi 40 astetta. 1/3 korkkia pesuainetiivistettä perään (HUOM! älä käytä enempää koska asuntosi saa melko raikkaan tuoksun kuin myös allekirjoittanut päänsäryn. Nimim. kokemusta on. Mutta siitä toiste lisää. Nyt takaisin asiaan). Vesihana auki ja onnellisesti tulevasta tietämättömänä painoin virtanapin pohjaan.
Kone alkoi hyrrätä.
Totesin että kaikki on hyvin ja poistuin asunnostani.
Saavuimme ravintolaan jossa vietimme aikaa noin 90 minuuttia erinäisiä ravintola-alan töitä tehden.
Vihdoin tuli aika särpiä hampurleipä kitusiin ja siirtyä taistelemaan tunniksi sähkörumpujen kasaamispuuhiin.
Tässä aikaa vierähti noin tunnin verran.

Väsyneenä palasin kotiini tarkoituksenani nostaa nuo pyykinraikkaat rakkaat vaateparteni koneen sisuksista, syödä kesken jättämäni ateria loppuun ja siirtyä loppuillaksi television ääreen.

Asuntooni astuessa aistin että lämpötila on keskimääräistä hieman alempi.
Ja keskimääräistä hieman alemmalla tarkoitan suunnilleen arktista ilmastoa johon minua ei kertasen kaikkiaan vain ole luotu.
Tässä vaiheessa päässäni alkoi raksuttaa ja ilmeisesti jonkinsortin älynväläyslamppu siellä syttyi, koska tajusin että en ollut missään vaiheessa sulkenut tuota perkelehen parvekkeen ovea.
Hyrr hyrr, kalikali. Hampaani löivät tahtia jokaisen ihokarvani noustessa pystyyn yrittäen säästellä kehoni viimeisiä lämmön rippeitä.
Rivakoin ottein harpoin arviolta neljällä askeleella parveketta kohti ja suljin oven ennen kuin sen enempää vahinkoa pääsee lämmöille sattumaan.
Helpotuksesta huokaisten riisuin päällysvaatteeni ja asettelin ne yhdellä hienoisella roiskaisulla asuntoni lattialle.
"Hmm! Pyykkini ovat varmasti jo pesseet", tuumin itsekseni ja asettelin samalla pyykinkuivaustelinettä eteiseen.

Tästä suoriuduttuani siirryin pesuhuoneen puolelle ja avasin pesukoneen aikeissani poistaa pyykit koneesta ja siirtää ne telineelle odottamaan kuivumista.

Vaan että jälleen olin saanut tuntea nahoissani minun kanssani niin viihtyvän epäonnen kosketuksen.
Katsoin pesurumpuun ja ihmettelin jotta mitähän perkelettä?
Kaikki vaatteeni olivat hienoisen ruskean paperipurun valloittamia aivan yltäpäältä.

Huonon onnen musertamana kulmani laskivat ala-asentoon ja suupieleni muuttuivat normaalia painavammaksi myös alas painuen.
Epäonneni lyömänä aloin siirtää vaatteita koneen sisuksista eteisen tuolille arvoidakseni tuhon määrää.
Hetken tätä työtä tehtyäni pääsin lopputulokseen että koko pyykkikasan seassa ei ollut yhden ainutta päällepantavaksi kelpaavaa vaatepartta.
Olin laittanut epähuomiossani pyykkieni sekaan ruskean A4 kokoisen kirjekuoren, joka nyt sitten päätti antaa minulle viimeisen päälle opetuksen

Täysin selätettynä alan nyt sitten putsaamaan vaatteitani paperista ja pesemään kaikki pyykit uudestaan tässä hieman viileässä ilmastossa.
Lisämainintana se, että ei kaapissani ole yhtään puhtaita sukkia huomista varten vaan kaikki ovat eteisessä paperin sotkemassa läjässä.

Taitaa tulla varsin mukava ja viileä ilta seuranani pakkasherran ilkeä virne ja pyykkipuhteet.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kirjekuori & pakkanen 1 - Christopher (edelleen) 0.

Diaper stories.

Kille Kuuleri from Markus Kosonen on Vimeo.

What do you get when you combine, bad music, insane people, diapers, blood, flour, cream, shitloads of alcohol, stage and an audience?
Well of course Kille Kuuleri.

Wednesday was again something in my life which got me pretty confused.
Well, see for yourself and you can be the judge.

Löytyi vielä yksi arkistojen kätköistä.

Köyhät ritarit + kaakao @ 3am = Kivennäisvesi & popcornit.
22. syyskuuta 2010


Jassoo.



Tälläisen syksyisen yön ratoksi nälissäni sain päähäni ajatuksen, että josko tekisin itselleni noita gourmetruokien kuninkaita joita köyhiksi ritareiksi jossain kutsutaan. Nämä arvon ritarit saisivat päällensä kiiltävän haarniskan vaniljajäätelöstä sekä mansikoidusta hillosta.

Koko ritarikunnan kuninkaana saisi tällä kertaa toimia suklaamaito, jota me maallikot myös kaakaoksi kutsumme.

Astelin ylpeänä yöasussani keittiöni syövereihin ja haeskelin kaapeista ja laatikoista tarvittavat ainekset tähän koitokseen.

Kovat leivät kaapista esiin ja tarkka tarkistus ettei se pienen pieni homepiru ole päässyt hyökkäämään leipiini kiinni. Hah! Ei ole. Joten ei muuta kuin leivät lautaselle.

Päälle tietysti laitamme tuon valkoisen kuohkean ihanan muna/maitosekoituksen jonka valmistus kävi suhteellisen kivutta:

-Abortoitu sikiö halki ja kulhoon, ja maito perään. Sen jälkeen tornadon lailla pyöritystä jotta saamme ne sekaisin.

Näin.

Leivät hetkeksi likoomaan tuohon nesteeseen ja sillä välin hellaa lämmittelemään.

Jahka leivät olivat tulleet kovasta kuorestaan ja näyttäneet pehmeän puolensa, sekä hella saanut voimia puuhkua punaisena, oli aika paistaa ritarit elävältä.

Hetken aikaa pannun tiristyä leipien kera, ajattelin että nostan vaniljajäätelön hellan viereen valmiiksi, sekä käyn laittamassa DVD:n pyörimään.

Jostain syystä DVD-soittimeni päätti temppuilla, eikä herännyt henkiin sitten millään kepulikonstilla. Ei sitten millään.

Luovutin jo alkutekijöissä, joten ei muuta kuin playstationia huutamaan apuun!

Kytkin pelikoneen seinään ja ohjaimet, yms kytkimet ja vimpelit kiinni.

Avot! Elokuva sai onnelisesti alkunsa ja päätin mennä jatkamaan yöllisen lihottamishetkeni valmistamista.

(Niille jotka aikaisemmin esim. irc-galleriassa ovat tapahtumiani lukeneet, tiedoksi se että tässä tulee se odottamanne twisti.).

Tuon suunnattoman pitkältä tuntuvan kolmen metrin matkan käveltyäni keittiööni sain todeta seuraavaa.

Pannulta nousee sakea musta savu joka alkaa kuin syöpä konsanaan levitä ympäri asuntoani.

Jäätelöpaketti on jäänyt aivan liian lähelle hellaa ja kuumuus on saanut sen sulamaan ympäri tiskipöytää.

Pannulla on herkullisten köyhien ritareiden sijaan kaksi kappaletta mustia, varsin etovan näköistä lätkää mitkä muistuttavat etäisesti paahtoleipiä.

Kaakaopurkin pohjalle on jäänyt ihan vain minua pilkatakseen, noin 1/2 teelusikallista jauhetta.



Hermot menetettyäni ja rauhoituttuani sammutan hellan, siivoan jäätelöt tiskopöydältä punaisella rätilläni, sekä kippaan koko tuotokseni roskakorin pohjalle miettimään tekosiaan sekä avasin asunnon parvekkeen oven että ikkunan tuuletusta varten. Siitäs saivat.



Tähän kaikkeen syynä oli siis tuo infernaalispahoilaismallinen kotiteatterin irvikuva, joka vei liikaa aikaani elokuvan päälle saamiseen.



Tästä kaikesta edellä maininneestani johtuen, yöllinen herkutteluhetkeni päättyi siis siihen että istun nyt sängylläni köyhien ritarien voittamana syömässä puoliksi palaneita popcornejaa (jotka nekin ovat enemmän siementä kuin valkoista pehmeää popcornia) sekä juomassa pirkan mansikka kivennäisvettä kylmässä asunnossa kirjottaen tätä merkintää.



Ei saanut tällä kertaa Christopher haluamaansa ateriaa.



Lopputulos taasen kerran:



Christopher - 0 Yöllinen ruuanlaittokohellus 1.

Welcome to the site of mine / Tervetuloa minun sivulleni.

Good evening.

I finally got this blog open.
From here you can find info about me, links, lyrics, stories and all that jazz.
Im gonna start updating the blog every now and then when I get something to write about.

I also copied my old blog and them wretched stories what has happened to me past years (in FIN only, sorry). but the new stories will hopefully be in english. Not sure though, we´ll see what´s my mood when I write stuff.

Hope u like what u read, if you don´t, I dont care :)

Leave me a hello or idea what to write more here.

Jejeij, Rock out with your c*ock out people!

-Chris

Iltaa!

Sain vihdoin blogini auki.
Täältä löydät tietoa minusta, sanoituksiani,linkkejä,tarinoita ja kaikkea muuta huuhaata.
Jatkossa kirjoittelen tänne sattumuksia ja mietteitä ihan sitä mukaa kun siltä tuntuu tai jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu.

Kopioin myös alle vanhan blogini jossa on muutamia kommelluksia mitä vuosien varrella on sattunut.
Vaihtelen todennäköisesti kirjoituskieltä suomen ja englannin välillä, riippuen ihan fiiliksestä millä sillä hetkellä satun olemaan.

Toivottavasti pidät lukemastasi, mutta jos et pidä, niin aivan yksi lysti minulle :)

Jätä terveiset tänne tai ehdotus asioista mistä voisin kirjailla!

Jeij ja ei muutakuin rok aut ja sitä rataa! :)

-Chris

My Old Blog / Vanha Blogini

Onko sauna kaksimielisyyden ja irstauden poistaja?
Sunnuntai 30.03.2008 19:35


Tässäpä teille krypto.
Sauna. Tuo perisuomalainen aina niin virkistävä keksintö.
Joka auttaa myös moneen vaivaan ja puhdistaa niin kehon kuin mielenkin.
Koska tahansa voi mies kysyä toiselta mieheltä josko hän olisi halukas lähtemään saunomaan.
Välillä on halukas välillä ei. (Ei-halukkaat saa usein ylipuhuttua muutamalla pullolla keskiolutta taikka pahimmassa tapauksessa pullolla koskenkorvan väkiviinaa.)
Ko. kysymyksen jälkeen mennään sitten jonkinsortin tiluksille saunaan (savu,-roomalainen,-höyry, yms jne).
Ennen saunaa kuuluu tietysti peseytyä.
Käydään suihkuttelemassa pahimmat liat pois.
Sitten saunotaan. Annetaan vihdan laulaa ja höyrynhengen sihistä.
Taputellaan vierustoveria (usein alaston mies) selkään ja hoetaan perkelettä.
Saunan jälkeen taasen peseydytään suihkutellaan ja vaikka pyydetään sitä kaveria pesemään selkä.
Sitten pois saunasta ja ilta jatkuu.
Ei mitään ihmeellistä teille tässä, eikö?
Puhehan oli vain saunomisesta ja siitä kuinka pyydetään kaveria saunomaan.
Selvyys.
Sitten seuraa se twisti.
Äsken yllä lukemastanne kertomuksesta miinustakaa saunassa löylyttely kokonaisuudessaan.
Kuinka moni mies voi kysyä kaveriltaan;
"Lähdetkö meille suihkuun?"
I rest my case.
Kuinka julmaa.

- - -



- - -

Kelmikadun konnat.Keskiviikko 17.09.2008 09:12

Helvetin kelmit!
Tiedän että tekin olette tehneet samalla lailla, ja huulianne lipoen odottanut postinkantajaa saapuvaksi.
Vaan tällä kertaa ette susikoiramaisesti hauku sitä läpi myrskyn ja sateen polkevaa postimiesta, ehei.
Tällä kertaa te nuolette kättä ja heilutatte häntää, kun ko.herrasrouva kantaa teille lahjakorttia mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Saatanan roistot.
-Ostin Jalostajan kolmioleivän töistä, avatessani huomasin että siinä oli hius.
Soitto kuluttajapalveluun, viikon odotus.
Tulos: 2kg tuotehyvityspaketti postissa kotiin.
-Pehmeässä marlboro askissa oli savuke jonka filtterin päässä oli harmaa piste.
Lähetin ko. savukkeen Amer Tupakkaan tuusulaan kirjeen kera.
Tulos: 1 kartonki tupakkaa pahoittelukirjeen kera.
-Atrian pizzassa oli noin 3-4cm reunaa jossa ei ollut täytteitä.
Soitto Atrialle ja 4 pvä odotus.
Tulos: Tuotehyvityslahjakortti postissa (5€).
-Valion "Play" maitokaakaojuoman tetra oli vaihtunut, ja käyttöön oli tullut samanlainen sinetti kuin esim. limsapulloissa on. Kuitenkin pakkauksen kyljessä oli kuva korkin alla olevasta ylös vedettävästä sinetistä.
Maili Valiolle, että en uskalla juoda ko. juomaa kun pelkään että joku on avannut sinetin ja laittanut sinne jotain.
Tulos: Tuotehyvityslahjakortti Valiolle (5€).
-Pizzeria Denniksen lehtipihvi oli kylmää ja mautonta.
Maili Dennikseen ja avautuminen asiasta.
Tulos: Lahjakortti Dennikseen (2kpl 17,90€ hintaisia pihvejä).
Toki tässä oli se että vielä seuraavallakin kerralla ne olivat aivan karmeita.
-Saarioisen pizzan ostettuani avasin sen ja huomasin että ko. pakkauksessa oli 2 pizzaa päällekäin.
Soitto Saarioisille ja 2vko odotus.
Tulos: Tuotehyvityslahjakortti.
-Leijona viina oli vedenmakuista, eikä näin ollen toiminut toivotulla tavalla.
Soitto Primalcolle kun pullo oli tyhjä ja räyhä päälle; "Teidän viina ei nouse päähän."
Tulos: Ei hyvitystä.

Ja taas vatsa täynnä ilmaista ruokaa & juomaa te läskipallerot menette sängylle makaamaan avaten vyönsoljen ja sen ylimmäisen napin.
Röyhtäyksen jälkeen pyyhitte suupielen paidan hihaan ja sytytätte sen halvempaakin halvemman savukkeen.
Ilmaiset kännit jäi nyt tässä episodissa saamatta, mutta niiden hankkimisesta kerron lisää sitten seuraavassa episodissa nimeltään:
"Ilmaista viinaa ja naisia".
Selkäranka kiero kuin korkkiruuvi.

- - -


The roof is on fire.
Keskiviikko 24.10.2007


Harjoittelu tekee mestarin kuuluu sanonta.
Siinä tapauksessa niinkin arkisessa asiassa kuin roskien ulos vienti, minulla pitäisi olla vähintäänkin viisi maailmanmestaruutta sekä pari-kolme mustaa vyötä.
Vaan kun ei ole.
Seuraava insidenssi selittää hyvin että sanonnassa ei ole hevon hurun perkeleen mitään perää.
Taannoin muinoin oli tuonne kodin sydämeen jota keittiöksi myös kutsutaan, kertynyt aivan perusmallin muovipussi täynnä normaalia elämisen jätettä.
Roskapussi sisälsi mm. niiden ah, niin maukkaiden jacky makupala vanukkaiden tyhjiä purkkeja, saarioisten eineksiä (joissa muuten hyvin päljon käytetään esim. broilerin nahkaa. NAM!), tyhjiä maitopurkkeja, olutpullon korkkeja, jne. Kyllähän te nyt tiedätte mistä puhun kun kerran roskaattekin. (Sottapytyt hyi.)
Anyways. tarkoitukseni oli siis viedä tuo jäte ulos pois asunnostani aiheuttamasta hajuaisteille enempää vahinkoa.
Otin paholaisen vatsalaukun (roskapussi) pois astiasta ja lähdin siirtämään sitä keittiöstä ovea kohti.
Huomasin että ilkeyttään tuo kapistus alkoi valuttamaan _erittäin_ vastenmielistä roskis nestettä lattialleni.
Lievässä paniikinomaisessa tilassa päätin abortoida mission ja heitin rivakalla otteella roskapussin keittiön hellalle sivuun, jotta voisin siivoilla muut paikat tuon häpäisyn jälkeen.
Siivouksen tuoksinassa ystäväni/tuttavani alkoi huhuilla minua msn messenger ohjelmaan ja niin ollen sivuutin koko roskis-asian ja siirryin tietokoneen maailmaan.
Jonkin aikaa ystäväni kanssa kirjaimia vaihdeltuani, rupesi nälkä vaivaamaan.
"Asia on korjattu helposti!", mietin.
"Uuni päälle ja silmä/korva/rustopullat ranskalaisineen uuniin." (pulla ovat siis yhtäkuin saarioisten liha sellaiset.)
Säädin uunin sopivalle lämpötilalle joka tässä tapauksessa oli noin 225 astetta.
Ja eikun takaisin koneelle.
Armoton mesetys jatkui. Tuli hymiöitä, meegoja, herätteitä, ja varsin hyvää juttua.
Ai että. Olimme vauhdissa emmekä voineet lopettaa.
Kunnes...
Aloin aistimaan jostainpäin asuntoani tulevan savua, kuin myös lämpöä.
Nopeasti yhteenlaskettuani tajusin että savu+lämpö vastaa samaa kuin tulipalo.
Herran mun jeesus sentään.
Säntäsin tietokoneelta kuin vainun saanut tiikeri ja suuntasin kohti keittiötä.
Paikalle saavuttuani huomasin että tuo jätesäkki joka oli liedelle jäänyt, muistutti tässä vaiheessa infernon demonia.
Se hengitti tulta, sylki savua ja valtasi hellaa sulalla todella kuumalla muovilla.
Katselin hetken aikaa kuinka ahnaasti tuo paholaisen sikiö nuoli lieskoillaan keittiöni seiniä ja kattoa.
Päätin että jumalauta tästä on tultava loppu.
Otin keittiön astiakaapista jumalaisen aseen jota muunmuassa tuopiksi kutsutaan.
Täytin tuon tuon taivaallisen välineen pyhällä vihkivedellä.
Vesi syöksyi voimalla tuopin pohjalle ja yhdellä ranneliikkeellä kumosin nestemäisen vihani suoraan viholliseni ylle.
Pussi sihisi ja kärisi ja vääntelehti tuskissaan, kunnes se pitkän taistelun jälkeen antautui ja suostui kuolemaan.
Taistelu oli ohi.
Katselin aikaansaannoksiani hetken aikaa.
Seinät mustana, asunto täynnä savua, erittäin mukava savusaunan tuoksu jokapaikassa, räjähtänyt,sulanut, ja palanut roskapussi liedellä, sekä vettä ympäri keittiötä.
Kyllä.
Taistelu oli ohi, mutta ei todellakaan voitettu.
Horatio Canen omaisesti tutkin mistä tuo roskapussi oli saanut idean syttyä tuleen.
Palataanpa hetken taaksepäin kertomuksessa niin selviää miksi.
Toki tässä vaiheessa suurimmat Sherlockit ovat arvoituksen jo ratkaisseet.
Tuskaisessa nälän tunteessa uunia päälle asettaessani, en epähuomiossa laittanutkaan uunia päälle niinkuin luulin, vaan hellan levyn suoraan kutoselle...
Tällä kertaa ei 6 ollutkaan onnennumero vaan todella epäonnen sellainen.
Ottakaa opiksi ja viekää ne roskat heti ulos.
Tai jos ette vie niin älkää laittako niitä hellalle.
Ja jos jostain syystä laitatte ne hellalle niin älkää vain asettako hellaa päälle.
Taasen päästään tulokseen:
Ylivoimaiset keittiölaitteet 15 - Christopher 0.
Näin meillä pärjätään, mitenkäs teillä?

- - -

Noniin mafiosot! Oppitunnille.Sunnuntai 19.08.2007 21:28

Kuulkaatte kaikki mafiosot nyt valistuksen sanaa.
Ja kuulkaa myös muutkin.
Tiedättehän kuinka mafialla on tapana ilmoittaa (tai oli) tappotuomiosta sillä tavalla että viedään tapettavan henkilön sänkyyn hevosenpää.
Voi jumalauta sentään.
Eikö tuo ole turhan vaikeaa?
Ensinnäkin.
Ajetaan/poljetaan/kävellään tai ihan miten vaan siirrytään paikasta A, sinne hevostallille.
Seuraavaksi sitten hevosenlannan hajussa astellaan hepan karsinalle, riisutaan siltä satulat, suitset, loimet yms kaikki oleellinen.
Talutellaan heppa ulos karsinasta (ja varsinkin jos se perkeleen elukka on jukuripäinen niin vaikeaksi menee), pidetään paikallaan ja NAPS. Henki pois eläimeltä.
Seuraavaksi sitten otetaan se työkalu käyttöön joka parhaiten hevosen kopan irroittamiseen sopii.
Jonkin aikaa raskasta työtä, hevosen kuula kassiin ja raahataan ylijäämä Saarioisille esim. pakettiautolla tms. ( ja maksetaan bensat myös)
Otetaan tuo kassi missä on hepan koppa ja lähdetään jollain ilveellä viemään sitä tappotuomion saaneen henkilön residenssille. (miettikääpä paljonko hevosen pääkoppa painaa kun ihmisenkin kuula on äkkiä ~10 kiloa).
Seuraavaksi sitten soitetaankin sille Luigille tai jollekin muulle mafia kynäniskalle että tulee tiirikoimaan henkilön X oven auki.
Hiivitään makuuhuoneeseen ja asetetaan hepan lärvi tyynyn tilalle, ja pedataan sänky uusiksi.
Sitten poistutaan jälkiä jättämättä ja AVOT! Tappotuomio annettu.
Jumalauta mikä vaiva!
Eikö järki sano mitään?
Eikös se saatana olisi paljon helpompaa vain ottaa omasta taskusta se Nokia tai Motorola ja näppäillä henkilölle X tekstiviesti:
"Tapan sut".
Press send ja homma hallussa.
Saisi ne hevosetkin rauhassa kirmailla laitumilla ilman pelkoa siitä, että joku mafioson nassikka tulee paikalle ja ottaa nirrin pois.
I rest my case.
(pilkettä silmäkulmiin, älkää valittako että kauheaa tekstiä)

- - -

Danger in the shower room (Bathroom saga pt.3)Torstai 16.08.2007 13:24


Tapahtui jo jokin aika sitten.
Tiedättehän kuinka kesähelteillä välillä on kuuma.
Tämä kuumuus aiheuttaa ihmisessä sellaisen reaktion että hikoilee.
Hikoilemin aiheuttaa taas vastavuoroisesti sellaisen asian että on käytävä suihkussa (huom! kylmä toimii ehkä parhaiten?).
Seuraavaa tapahtumaa edellytti juuri tuo yllä lukemanne yhteensattumien suma.
Erittäin kuumana kesäpäivänä, (lauantai sellaisena) saimme ystävävieni kanssa idean että olisi pakko lähteä virkistäytymään erinäisten nautintoaineiden pariin, erinäisille ulkoilma istuinpaikoille joita terasseiksi kutsutaan.
Löysimme erittäin pätevän näköisen pöydän sekä juuri sopivan määrän tuoleja ja päätimme istuutua alas.
Eikä aikaakaan kun pöytä oli täytetty kaikenmoisilla herkuilla.
Kertoilimme kaskuja, sekä nautimme toistemme seurasta kun aurinko poltti nahkojamme korkealta taivaalta saaden meidät tuntemaan olomme kuin grillikanoiksi K-kaupan uunissa.
Tätä jatkui siis monta tuntia.
Todellisuus alkoi illan mittaan hämärtyä, ja aistit turtua.
Kuumuus oli tässäkin vaiheessa sietämätön.
Jossain vaiheessa iltaa päätin että on tullut aika mennä kotiluolalle käymään nopeassa suihkussa ja sitten palata rientoihin kun aurinko on laskenut.
Vaan en osannut aavistaa että paha onni oli kytkeytynyt minuun illan mittaan.
Pääsin kotiin ja pitkillä rivakoilla luisteluliikkeillä hilpaisin suihkun alle.
Siellä sitten polskin kuin ankanpoikanen kirkkaassa kesälähteessä.
Voi sitä autuutta.
Shampoot tukkaan ja kuontalo puhtaaksi.
Vaan tässä vaiheessa alkoi erittäin ikävä tapahtuma sarja.
Kylmä vesi virtasi hiuksieni läpi saaden shampoon liikkeelle kohti kasvojani.
Pahaa aavistamattomat silmäni olivat auki kuin troolarin verkot norjan vesillä.
Shampoo teki ratkaisunsa ja kuin höyryveturi, se siirsi itsensä täyttä vauhtia silmänvalkuiaisilleni joista se sitten eteni iiriksen kautta pupilleihin.
Tuska oli sanoinkuvaamaton.
Silmiä poltti, kirveli ja muutenkin olo oli varsin ahdistunut. (varmasti joskus myös olette itse saman kokeneet.)
Rupesin sätkimään, kiljumaan ja potkimaan aivan kuin kala kuivalla maalla.
Tässä vaiheessa suihkun lattialla oleva nestemäinen saippua sekä painovoima puuttuivat peliin.
Siirsin painopistettäni vasemman jalan puolelle ja kas kummaa.
Kädet ilmaa hamuillen katsoin kuin alkoi lattia lähestymään varsin nopeaa vauhtia.
Kesken ilmalentoni tajusin että se on menoa nyt.
Käteni heiluivat puolelta toiselle epätoivoisesti etsien jotain mistä ottaa kiinni ja pysäyttää kaatuminen.
Näin ei kumminkaan käynyt, vaan rivakat käteni päättivät osua valokatkaisijaan juuri ennenkuin mätkähdin kylpyhuoneen lattialle pimeyteen.
Suurissa tuskissa painiessani tajusin pikkuhiljaa että täällä sitä nyt ollaan.
Kylpyhuoneen lattialla, paikkoihin sattuu kaatumisesta, silmiä polttaa edelleen juuri niihin joutunut shampoo, ja valot ovat pois päältä.
Hetken siellä itseäni kasatessa, päätin nousta ylös lattialta ja kärsiä kohtaloni kuin mies, jonka jälkeen suorittaa suihkutuokio loppuun ja jatkaa iltaa.
Olin siis selälläni pimeässä huoneessa ja uumoilin että helpoin tapa nousta on ensiksi nousta istuma-asentoon ja siitä seisaalle.
Vaan pimeyden takia en huomannut makaavani lattialla niin, että pääni oli noin suunnilleen lavuaarin alla.
Istumaan noustessa päätti kohtalo jälleen puuttua peliin, ja ohjasi silmäkulmani suoraan lavuaarin reunaan.
Eikä yhteentörmäys ollut siis mikään hellän emon suudelma poskelle.
Ehei, tämä oli täysi kolari kolmetonnisen rekan ja henkilöauton kesken.
Ai helvetti että teki kipeää.
Kaiken tämän jälkeen selvisin kuin selvisinkin takaisin suihkuun, sain shampoot huuhdottua viemärin unohduksen syövereihin ja poistuin kylpuhuoneesta.
Peilin eteen saapuessani tajusin kohtaloni.
Vartalo ruhjeilla, silmävalkuaiset shampoon polttaman punaiset, ja vasen silmä musta.
Että näin ikkään.
Siihen jäi sitten minun illanjatkoni. Päätin jäädä kotio nuolemaan haavojani vasen vilkku pimeänä.
Aamulla heräilin mukavaan pieneen päänsärkyyn, yleiseen pahaan oloon, sekä helvetinmoiseen morkkikseen.
Ystäväni tiesivät että olin ollut "viihteellä", mutta yritäpä sitten selittää että;
"ehei, ei silmäni ole mennyt mustaksi kaupungilla. En ole turpaani ottanut. Kaaduin suihkussa ja löin silmäni lavuaarin reunaan koska vahingossa kaatuessani sammutin valot."
Niinpä.
Uskokoon ken tahtoo ja mitä tahtoo.
Totuus jää vain minun ja kylpyhuoneen välille.
Joten tapani mukaan varoitan teitä.
Kuumuus, alkoholi, sekä suihkussa käynti = vaarallista.
Kylppäri 1 - Christopher 0.

- - -

Herätys!
Sunnuntai 08.07.2007


Herätys ihmiset hei.
Tällä hetkellä ihmetellään että miksi lapsistamme kasvaa psykopaatteja, murhaajia ja kaikenmaailman happonaamoja.
Sitten etsitään selitystä huonosta kasvatuksesta jne yms.
Voi helvetti sanon minä.
Vastaus löytyy lähempää kuin arvaattekaan.
Nelikymppinen päästään vialla oleva naishenkilö saa maailman parhaan idean tiskatessaan:
"HEUREKA! Nyt tehdään sellainen lasten televisiosarja missä on 4 ärsyttävän näköistä piipittävää avaruusoliota ja laitetaan niille televisiot mahaan (?!?!?!) jotta ne voivat sitten hieroa ja katsella niitä ajankulukseen kun tylsyys iskee.
Ja ihan sitten vain jos tuo ei riitä, niin laitetaan isoimmalle tapille purppura asu, miehen ääni ja käsilaukku! Mitä perkelettä?! Käsilaukku. Onhan nyt jokaisella itseään kunnioittavalla avaruusoliolla oltava käsilaukku mukana. Joo. Justiinsa. Lätkästään taivaalle aurinko jonka naamaksi laitetaan vauvan kasvot. Lämpöä ei siitä auringosta tule, mutta ainakin jokellusta kuuluu sitten.
Mitä ne härvelit niiden päässä on? Vastaanottimia niihin vatsatelevisioihin? Näkyyköhän niissä kaapeli-tv, mietin vain.
Nälissään jos nämä perkeleet ovat niin mitäs sitten?
No tietenkin syötetään niille tappivanukasta!
Mitä hel-vet-tiä on tappivanukas?
Kaiken ne tekevät uudestaan, ja nukkumaan mennessä niiden aivottomien tollojen on pakko tulla sanomaan 2 kertaa oma nimensä ja hei hei.
Ja nimeksi laitetaan sarjalle ja rodulle "Teletapit". Tele-tapit? Mitä mitä mitä mitä!?!?! Sponsoroikohan joku paikallinen teleoperaattori sen ämmän aivoituksia. "Jos kutsut olioitasi teletapeiksi niin saat nimellisen korvauksen vaivastasi."
Voi jeesus perkele sentään.
Ja se imuri. Mikä sen tarina oikein on? Siitä en edes aloita.

Joo-o.
Ei saa sympatioitani nämä saatanan oliot.
Älkää siis syöttäkö lapsillenne tätä sarjaa missään tapauksessa.
Tai jos niin teette niin älkää tulko valittamaan kun vanhuusvuosianne viettäessä heräätte yöllä veitsen iskuihin kun pikku-Matti 35vee kärsii jälkitraumaattisia vaurioita aivoissaan ja päättää teurastaa koko suvun.
Varoitan vain.



- - -

Paha karma(ko?)/loppu hyvin kaikki hyvin Vol.1
Perjantai 05.05.2006



Noniin.
Taasen päästiin maistelemaan elämän suloisia katkeria hetkiä.
Menin 08.00 tänä herran päivänä Poliisiasemalle anomaan uutta passia kadonneen tilalle.
Astelin innoissani jonotusnumero kädessäni vuorolleni sattuneelle tiskille.
Jo tiskillepäin marssiessani huomasin tuon virkailijan katsovan minua "mikä helvetin renttu tämä on" ilmeellä.
Iloisesti toivotin "almalle" hyvät huomenet ja ilmoitin anovani uutta passia.
Kulmiaan hieman rypistäen ja silmälasejensa takaa minua mittaavasti tarkastellen "alma" totesi
kylmän suomalaisesti; "Jaha."
Tästä välittämättä jatkoin jutustelua, ja ilmoitin että olen kadottanut edellisen passini.
Asiasta ilmeisen innostunut virkailija salaman rivakasti löi käteeni passin katoamis ilmoituslomakkeen joka oli varsin täyteen printattu perusbyrokraattisia artikloja/kysymyksiä.
Nopeasti (haha!) lomakkeen täytettyäni palautin sen hymyillen tälle varsin epämiellyttävälle "kurpalle".
Virkailija silmäili lomakettani ja taasen narisevalla äänellään ilmoitti että kohta
"Missä passi katosi ja milloin", on täyttämättä.
Kerroin että edellinen passini katosi vuosia sitten, enkä osaa sanoa missä tai milloin.
Siitähän sitten tilanne pääsi alkuunsa.
"Edelleenkään en tiedä missä tai milloin sen kadotin."
vaan tämä ei riittänyt.
Tiskin takana mankunut harpyija käski laittamaan oikean tiedon.
Selvä.
Passini siis katosi 17.5.2002 Isäni kodissa vanhassa huoneessani kirjojen seassa.
Muori oli tyytyväinen ja jatkoi uuden passihakemukseni täyttämistä.
Hetken kuluttua tämä virkailija katosi pitkäksi toviksi takana olevaan toimistoon.
Aikaa kului.
Kunnes.
Tämä vahvasti haudasta nousseen näköinen virkailija palasi ja ilmoitti että minun tarvitsisi mennä hänen mukanaan käymään "tuossa kulman takana".
Lähdin hyvillä mielin virkailijan mukaan ajatellen että tiedossa olisi lisää lomakkeitten täyttöä koskien kadonnutta passiani.
Vaan tätä en osannut koskaan kuvitella...
Kulman takana seisoi kaksi varsin isoa virkapukuista konstaapelia!
Toinen konstaapeleista ilmoitti;
"nyt on sellainen tilanne että teillä olisi "Etsi" merkintä päällä (tarkoittaen siis etsintäkuulutusta.".
Hieman hämmästyin kun poliisit lähtivät taluttamaan minua asemaa kohti.
Voi että.
Kädessäni olleet hopeaketjut kalpenivat täysin ranteissani oleville kolmen tuuman vahvoille käsiraudoille.
Siinä sitten kävelin poliisien kainalossa lauleskellen "taas mua viedään linnasta linnaan!"
Pääsin jonkinmoiseen odotustilaan istumaan ja rupesin heti kaivamaan puhelinta taskustani
soittaakseni SOS puhelua tuottaja/manageri/producer/juristi/varatuomari Lepaardille.
Lepardi vastasi ja kylmän rauhallisesti tyynnyteli minua sanoen;
"kaikki on hyvin poikani. Älä pelkää. Sillä konstaapelit ovat ilmoittava sinulle ilosanoman".
Tovin päästä konstaapeli palasi luokseni ja ilmoitti että haku on johtunut 2004 vuonna saamastani sakosta (hys!).
Ilmoitin hoitaneeni asian pois alta jo vuosia sitten.
Nyrpeästi konstaapeli katsoi minua ja päästi minut pois.
Rauha oli siis laskeutunut.
Palasin passia anomaan helpottuneena, mutta siltikin mielessäni leijui ajatus; "mitä jos olisin joutunut vankilaan".
Huh.

Siinä oli taasen hieman ihmettelemistä aamuksi.

- - -

Kummallinen erikoinen Äiti-luonto. Part. 4Perjantai 14.04.2006 15:22


Muistui mieleeni eräs julma tapahtuma jonka olen unohtanut kokonaan mainita.
Well.
Kaikki alkoi siis siitä kun olin jo muutaman päivän kulkenut samoissa vaatteissa.
(juuri siitä syystä että en ollut laiskana jaksanut pestä vaatekertaani.)
Olin siis ratkaisun edessä.
Joko:
A) keisarin olisi hankittava uudet vaatteet,
tai
B) ne jo tutuksi päälle kuluneet rikkinäiset olisi pestävä.
Pitkän pohdinnan jälkeen olin tullut tulokseen.
Päätin pestä vaatteeni (tätä päätöstä tehdessäni en ollut laisinkaan tietoinen siitä että se saisi minut vielä katumaan).
Sysäsin siis nuo farkut, sukat, paidat, yms kaikki väriskaalaan sopivat (Huom! muistetaan että värillisiä sekä valkoisia EI SAA pestä sekaisin) sisään tuonne unohduksen mustaan syöveriin joka ainakin joka toisen mustan sukan syö.
Tarkoittamani pahamaineinen rakkine on siis nimeltään "pyykinpesukone".
Kone alkoi onnellisena hurisemaan.
Pitkän tovin masiina velloi vaatteitani ensiksi myötäpäivään, sen jälkeen vastapäivään.
Hur rur sur rur ja klik klik.
Pesu oli tullut päätökseen.
Avasin koneen luukun ja nostin vaatteet kuivumaan.
(tässä vaiheessa varmasti herää kysymys että "mitä helvettiä! eikö kone tehnyt mitään ratkaisevaa väkivaltaa tarinamme päähenkilölle." Vastaus on Ei. Tämä perkeleen keksintö oli paljon ovelampi kuin osasin edes kuvitella.)
Samaa pyykinpesua oli siis jatkunut jo monta viikkoa.
Ja monta viikkoa olin aivan tietämätön asiasta.
Tuo kone oli sysännyt likaveden poistoletkunsa kylpyhuoneen roskakoriin.
Joten siis monen viikon ajan tuo laite oli poistanut vetensä roskakoriin, joka nyt yli äyräidensä tulvi todella kuvottavan tuoksuista vettä.
Huomasin tämän ankaran totuuden siinä vaiheessa kun siivotessani päätin viedä kylpyhuoneen roskapussin ulos.
Kaikkihan te tiedätte että likainen vesi haisee.
Mutta jossain vaiheessa kun vesi lakkaa liikkumasta niin haju myös katoaa.(vain siis piiloutuakseen)
Nostin roskapussin ilmaan.
Laitoin tuon karmivan veden liikkeelle.
Tajuntani täyttyi jostain aivan mahdottoman kuvottavasta tuoksusta joku pussista tulvi.
Olin lamaantunut.
Keräsin itseni ja päätin että tuo pussi olisi keinolla millä hyvänsä saatava ulos ja äkkiä.
Läksin juoksujalkaa ulos kylpyhuoneesta vain tajutakseni että pussissa oli reikä.
Nyt siis asuntoni lattiat olivat täydennettyjä tuosta paholaisen nektarista.
Eteiseen päästyäni päätin myötää tappioni.
Pesukone 1 - Chris 0.
Asuntoni tuoksui maailman hirveimmälle, samaan aikaan kun housuni (jotka juuri päivää aiemmin samaisessa koneessa pesin) olivat märät sekä lattiat täynnä tuota hirveyttä.
Tunsin oloni nöyryytetyksi.
Pesukone oli voittanut.
Poistuin hakemaan moppia.
En kovin iloiseksi tullut.

- - -


Kummallinen erikoinen Äiti-luonto Part 2. (jokapäivä oppii jotain uutta.)
Maanantai 27.03.2006



Taasen kerran sattui ja tapahtui Bosch merkkisen helvetinkoneeni kanssa.
Huomasin että jostain syystä astiani olivat päässeet likaisiksi jokaista astiakaapin asukkia myöten.
Oli siis tullut taasen aika laittaa Herrat, Rouvat, Neidit sekä muut kuntaan kuuluvat suihkuun.
Asetin siististi kaikki synkkään Bosch merkkiseen kylpyhuoneeseen, ja perään laitoin sokeripalaa muistuttavan sinivalkoisen pesutabletin.
Hetken kuluttua kone jo lauloi tuota puhtauden lauluaan samalla pesten sisältöään.
Aikaa kului...
Kunnes tiskari ilmoitti että suihkutuokio olisi nyt ohi.
Pahaa aavistamattomana kävelin sen luo ja avasin luukun.
Luukun avatessani Bosch huokaisi syvään ja antoi kasvojeni nauttia tulikuumasta kosteasta hengestään.
Tovin päästä päätin yrittää avaamista uusiksi.
Tällä kertaa avasin koko luukun kerrallaan auki samalla uutta höyrysuihkua varoen.
Mutta ei.
Bosch oli tällä kertaa ovelampi, ja jotenkin sylkäisi tuon sinivalkoisen puoliksi sulaneen tabletin päälleni.
Paitani ja hiukseni olivat märän pesujauhetabletin runtelemat ja kasvoni huusivat Niveaa aiemmasta höyrytyksestä.
Tiedänpähän ainakin miltä astioista tuntuu pesussa.
Ironisesti stereoissani soi samalla Mr.Brightside.
Se oli kovin mukavaa.

- - -

Kummallinen erikoinen Äiti-luonto.
Tiistai 10.01.2006


Valvoin kokonaan taasen viimeyön.
Aamulla sain jostain sen verran elämää sisälleni että päätin siistiä huoneistoni.
Hetken aikaa tohinoissani järjestelin paikkoja, kunnes tuli tiskien vuoro.
Avasin tuon Bosch merkkisen helvetinkoneeni joka astiani tiskaa.
Hämmästyksekseni sisällä olleet esineet olivat saaneet kunnon turkin.
Päässäni heräsi kysymys; "Voivatko metalliesineetkin kasvaa karvaa".
Tovin miettimisen jälkeen oli minun vain pakko uskoa silmiäni.
Kyllä.
Se oli totta.
Haarukat olivat tiheän valkoisen karvan peitossa.
Tulin siihen tulokseen että asuntoni ikkunoiden tiivisteet olivat pettäneet Bosch astianpesukoneen tiivisteiden ohalla, ja aiheuttanut ulkona olevan pakkasen takia Bosch tiskariin todella kylmät olot.
Näin ollen astiat olivat pakotettuja kasvattamaan kylmyyden peittoamiseksi turkit.
On mahtanut Herra Haarukkaa sekä Neiti Kattilaa sapettaa se, että joutuvat olemaan kylmässä/pimeässä kopissa likaisina monta päivää.
Laitoin koko Boschin asuinkunnan tulikuumaan suihkuun.
Tulin iloiseksi.

Learning...

Right now im learning how to use this wretched blog.
Once I learn a bit more, im gonna start upping stuff here. Some will be in Finnish, some in English. Sorry in advance for non-finnish readers.