Uunituoreet housut.

Jasso.
Tuossa eilisen aamun koittaessa heräilin neljän tunnin yöunien jälkeen hyvin väsyneenä valmiina lähtemään kuvattavaksi kun pistän lallatellen porealtaassa.

Halusin jalkaani juurikin eräät tiety Valve merkkiset housuni jotka kaiken jalon ja hyvän nimissä olin edellisenä yönä pessyt.
Aamulla huomasin jotta vaikka kuinka toivon, niin neljässä tunnissa ei farkkukankaasta tehdyt housut kuivu.

Lievä kiire alkoi iskeä ylleni eikä näin ollen minulla ollut aikaa jäädä odottelemaan koska nuo housut hyväksyisivät sen faktan että haluan ne kuivaksi.

Tässä vaiheessa mieleeni tuli tosielämän cheat keino ja pistin saunan päälle.
Naks, saunaan 100 astetta ja ei muuta kuin ruuvi seinään kiukaan päälle, housut henkariin, ja henkari kiukaan päälle roikkumaan.

Tuollaisen kuivaustieteen ihmekeksinnön annoin vaikuttaa housuihini hyppysellinen aikaa eli käytännössä katsoen noin 45 minuuttia.

Kävin suihkussa herättelemässä itseäni tuosta lievästä unitilastani, kuivasin itseni ja katsoin että oli tullut aika pukea muutakin kuin nuo nyrkkeilijän vertauskuvat eli boksershortsit jalkaani.

Autuaana kävelin saunaan, sammutin tuon paholaisen pätsin (kiuas, toim huom.) ja otin pöksyt pois henkarista ja annoin muutaman sekunnin tuulettua jotta kangas ei ole liian kuumaa.

Vaan voi helvetin helvetti kun ei taaskaan tuo Christopherin järki leikannut sitten sen pidemmälle.

Kyllähän kangas viilenee nopeasti.

Asetin ensimmäisenä vasemman jalkani puntista läpi, ja tämän jälkeen luonnollisesti oikean jalkani myös.
Vetäisin housut rivakalla vedolla ylös asti, nopeasti nappi kiinni ja vetoketjua sulkemaan.

Tässä vaiheessa taas se todellisuus löi kunnon oikean suoran keskelle tauluani ja käsitin että housuissani olevat lukuisat vetoketjut ovat metallia.
Ei jäähdy metalli niin nopeasti kuin kangas, ei. Tämän voin kertoa.

Siinä sitten seisoin, sätkin, tanssin, hypin, kiljuin ja tärisin polttavasta tuskasta pakaroissani, reisissäni kuin vyötärölläni.
Yritin saada housut karistettua jaloistani mutta nappi ei suostunut aukeamaan.
Napinreiän ympäriltä oli purkautunut narua joka tarrasi nappiin kiinni kuin pikkulapsi tikkariinsa ja oli päättänyt että ei varmasti irroita.

Totesin tappion jälleen koittaneen, purin hammasta yhteen ja annoin vetoketjujen tehdä tehtävänsä.

Palkinnoksi sain lieviä punoittavia palojälkia muutaman sekä kunnon shokkiherätyksen.
Enää ei ollut yhtään epäselvää että järkeni leikkasi kuin timantti lasia.

Kengät jalkaan, takki päälle ja hakemaan soitinorkesterini jäsenille aamupalaksi munia,papuja,pekonia ja tuoremehua.

Hyvää huomenta.